Ero sivun ”Django Reinhardt” versioiden välillä

Reinhardtin poika, Henri "Lousson"”Lousson” Reinhardt syntyi vuonna 1929.<ref>{{cite web|url=http://www.hotclub.co.uk/gypsyworld/index.php?title=Lousson_Reinhardt|title=Lousson Reinhardt|work=Gypsy Jazz Encyclopedia|accessdate=7 April 2010}}</ref> Vuosien 1929 ja 1933 välisenä aikana Reinhardt löysi itsensä muusikkona. Hän hylkäsi [[banjo]]n ja hänen soittimekseen vakiintui kitara. Hän vaikuttui [[Louis Armstrong]]in musiikista ja kutsui Armstrongia jopa "veljekseen"”veljekseen”.<ref>{{cite book|last=Delaunay|first=Charles|title=Django Reinhardt|publisher=Da Capo Press|year=1961|isbn=0-306-80171-X|page=50}}</ref> Samoin aikoihin hän tutustui nuoreen pariisilaiseen viulistiin, jolla oli hyvin samantyyppiset musiikilliset näkemykset. Tämä tuttavuus oli [[Stéphane Grappelli]]. Yhdessä he [[improvisaatio|jamittelivat]] muiden muusikkotuttaviensa kanssa, mutta aluksi uudentyylisen musiikin esittämisellä ei voinut ansaita elantoaan.<ref>{{cite book|last=Delaunay|first=Charles|title=Django Reinhardt|publisher=Da Capo Press|year=1961|isbn=0-306-80171-X|page=26}}</ref>

Vuonna 1934 Reinhardt ja Grappelli kutsuttiin perustamaan yhtyettä nimeltä [[Quintette du Hot Club de France]]. Mukana kvintetissä olivat Reinhardtin veli, Joseph sekä Roger Chaput, jotka molemmat soittivat niin ikään kitaraa. Louis Vola toimi ryhmän basistina.<ref>{{cite book|first=Michael|last=Dregni|title=Django Reinhardt and the Illustrated History of Gypsy Jazz|publisher=Speck Press|year=2006|isbn=978-1-933108-10-0|pages=45–59}}</ref> Chaputin korvasi toisinaan Reinhardtin romani-ystävä Pierre "Baro"”Baro” Ferret. Ryhmän laulajana muutamissa kappaleissa oli Freddy Taylor, jonka kanssa yhtye esitti kappaleet "”[[Georgia on My Mind]]"” sekä "Nagasaki"”Nagasaki”. Enemmän yhteistyötä tehtiin kuitenkin laulaja Jean Sablonin kanssa, joka oli mukana 30 levytyksellä vuodesta 1933 alkaen. Yhtyeessä ei ollut perkussionisteja, mutta kitaroita käytettiin hieman lyömäsoitinten tyyliin. Yhtye on itse asiassa yksi harvoista tunnetuista jazz-kokoonpanoista, jotka koostuvat vain kielisoittimista.<ref>{{cite book|last=Delaunay|first=Charles|title=Django Reinhardt|publisher=Da Capo Press|year=1961|isbn=0-306-80171-X|pages=64–66}}</ref> Etenkin vuosina 1933 ja 1934 levytyksissä oli mukana myös puhallinsoittimia sekä toisinaan esimerkiksi pianoa. Kvintetin kitaristit käyttivät Selmer Maccaferrin kitaroita, jotka olivat ensimmäisiä markkinoilla olleita soololovella varustettuja malleja (eli kaikukopan muoto salli pääsyn otelaudan ylimmille nauhoille). Kyseissä kitaramallissa oli myös [[alumiini]]lla vahvistettu kaula.

Kun [[toinen maailmansota]] puhkesi, kvintetti oli kiertueella Britanniassa. Reinhardt palasi Pariisiin<ref>{{cite book|last=Delaunay|first=Charles|title=Django Reinhardt|publisher=Da Capo Press|year=1961|isbn=0-306-80171-X|pages=98–99}}</ref> eroten vaimostaan, joka jäi Britanniaan. Myös Grappelli pysyi saarivaltiossa sodan loppuun asti ja klarinetisti [[Hubert Rostaing]] korvasi hänet kvintetissä. Vuonna 1943 Reinhardt meni naimisiin Sophie "Naguine"”Naguine” Zieglerin kanssa. He saivat lapsen, josta tuli niin ikään tunnettu kitaristi, [[Babik Reinhardt]].<ref>http://www.hotclub.co.uk/html/babik.html</ref>

Virallisesti natsit kuitenkin halveksuivat jazzia<ref>[http://holocaustmusic.ort.org/politics-and-propaganda/third-reich/jazz-under-the-nazis/ Jazz under the Nazis]</ref> ja sodan aikana Reinhardt yrittikin työskennellä muiden musiikintyylien parissa. Hän ei osannut lukea nuotteja, mutta kokeili avustajan kanssa kirjoittaa messua ja sinfoniaa. Näiltä ajoilta on peräisin hänen kappaleensa "Rhythm”Rhythm Futur"Futur”, jonka oli tarkoitus olla tyyliltään mahdollisimman kaukana jazzista.