Ero sivun ”Arne Treholt” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Vakoilutapaus: - typo |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
[[File:Arne Treholt 2010.jpg|thumb|Arne Treholt, 12. Marraskuu [[2010]]]]
'''Arne Treholt''' ([[13. joulukuuta]] [[1942]] [[Brandbu]], [[Norja]]) on entinen norjalainen
== Tausta ==
Rivi 8:
Treholt liittyi [[Työväenpuolue (Norja)|Norjan työväenpuolueeseen]] vuonna 1964. Vuonna 1965 hänestä tuli puolueen lehden, [[Arbeiderbladet]]in, kansainvälisiin asioihin orientoitunut toimittaja. Toimittajauransa aikana Treholt tapasi myöhemmän ministerin [[Jens Evensen]]in [[Kreikka|Kreikan]] sotilasvallankaappauksen aikoihin 1967, jonka vastustamiseksi molemmat toimivat aktiivisesti. Treholtista tuli Evensenin henkilökohtainen sihteeri vuonna 1972 tämän johtaessa kauppasopimusneuvotteluja, jotka johtivat Norjan pysymiseen erossa [[Euroopan yhteisö]]stä.<ref name=SNL/>
Vuonna 1976 Treholt nimitettiin valtiosihteeriksi Norjan merioikeusministeriksi ({{k-no|havrettsminister}}) valitun Evensenin ministeriöön ja vuosina 1979–1982 hän oli lähetystöneuvos (''ambassaderåd'') Norjan [[YK]]-edustustossa.<ref name=aftenp/><ref name=SNL/> Norjan politiikan suurimpia kysymyksiä 1970-luvulla olivat neuvottelut [[Euroopan yhteisö]]n kanssa merioikeuksista ja myöhemmin ns. harmaiden alueiden sopimus (''gråsoneavtalen'') merioikeuksiin liittyen Neuvostoliiton kanssa. Treholt oli näissä kysymyksissä maansa keskeisiä ja taitavaksi havaittuja toimijoita. Häntä pidettiin kontakteja luovana ja avoimena poliitikkona, joka kykeni luomaan suuren kansainvälisen verkoston politiikassa, tiedotusvälineissä ja
Treholt opiskeli lyhyen aikaa Norjan puolustusvoimien korkeakoulussa (''Forsvarets Høgskole'') 1982–1983.<ref name=SNL/> Vuonna 1983 Treholt sai ulkoministeriön lehdistökonttorin toimistopäällikön (''byråsjef'') viran.<ref name=aftenp/>
Rivi 18:
== Oikeusprosessi ==
Arne Treholt tuomittiin kahdenkymmenen vuoden vankeusrangaistukseen 20. kesäkuuta 1985.<ref name=aftenp/> Oikeudenkäynnissä Treholt oli tunnustanut omavaltaiset yhteydenotot useisiin KGB-upseereihin. Hän väitti kuitenkin ylläpitäneensä kontakteja lähinnä jännityksen vuoksi sekä toimiakseen avoimena kanavana idän ja lännen välillä [[kylmä sota|kylmän sodan]] ollessa kylmimmillään. Treholt kielsi johdonmukaisesti toimittaneensa valtion turvallisuuden kannalta vahingollista materiaalia, mutta tunnusti rikkoneensa
Eidsivatingin hovioikeuden (''Eidsivating lagmannsrett'') tuomiossa Treholt todettiin syylliseksi vakoiluun sekä Neuvostoliiton että Irakin hyväksi. Treholt tunnusti tuolloin kirjoittaneensa useita muistioita YK-diplomaattina toimiessaan Irakin turvallisuuspalvelulle, mistä hyvästä hän oli vastaanottanut merkittäviä rahasummia. Treholt valitti tuomiostaan [[Korkein oikeus (Norja)|korkeimpaan oikeuteen]], mutta veti valituksensa pois kesken käsittelyn, koska hänellä ei ollut luottamusta asiansa oikeudenmukaiseen käsittelyyn.<ref name=SNL/>
|