Ero sivun ”Rautalampi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Itsenäisyyden ajasta |
pula-ajasta |
||
Rivi 111:
Itsenäisyyden alun Rautalampi oli selvästi maatalousvaltainen pitäjä: vuonna 1920 [[maatalous|maa-]] ja [[metsätalous|metsätaloudesta]] sai elantonsa 79,2 % väestöstä, vuonna 1930 jopa 88,5 %. Vuoden 1930 luvut olivat yli viisitoista prosenttiyksikköä korkeammat kuin [[Kuopion lääni]]ssä keskimäärin, joskin vuosien 1920 ja 1930 lukujen eroavaisuuteen vaikutti etupäässä [[Konnevesi|Konneveden]] eroaminen omaksi kunnakseen, ei varsinainen maatalousväestön määrällinen lisäys.<ref>Nevala, s. 238</ref> Toisaalta [[Lex Kallio]]n myötä aikaisemmin maaton väki pääsi hankkimaan itselleen viljelyksiä, minkä seurauksena Rautalammilla viljelty peltoala kasvoi noin viidenneksellä vuosien 1910 ja 1941 välillä.<ref>Roponen, s. 223</ref> Maailmansotien väliset muutokset maataloudessa johtivat Rautalamilla muun muassa [[ohra]]n ja [[ruis|rukiin]] merkityksen vähenemiseen ja vastaavasti [[vehnä]]n nousuun, kun [[1930-luku|1930-luvun]] edulliset säät ja toisaalta yleisen [[elintaso]]n nousun aiheuttama kysynnän lisääntyminen edistivät vehnän viljelyä.<ref>Roponen, s. 225</ref> Myös lisääntyneen [[karja]]talouden myötä [[heinä]]n viljely liki tuplaantui, samoin [[lanta]] alkoi asteittain korvautua [[lannoite|keinolannoitteilla]].<ref>Ropponen, s. 226</ref> Myös maatalouden koneellistuminen eteni, joskin pientilojen investointikyvyttömyyden vuoksi suhteellisen hitaasti: vuonna 1941 Rautalammilla oli sataa tilaa kohden kuusitoista [[polttomoottori]]a ja lähes sama määrä [[puimakone]]ita mutta vain 2,2 [[kuivuri]]a, 1,6 [[kylvökone]]tta, 0,5 [[traktori]]a ja 0,2 [[kuorma-auto]]a.<ref>Ropponen, s. 228</ref>
[[Vuoden 1929 pörssiromahdus]]ta seurannut [[suuri lama]], jota Suomessa nimitettiin myös pula-ajaksi, näkyi myös Rautalammilla. Vuoden 1929 kunnallisveroista lähes viidennes meni [[ulosotto|ulosotettaviksi]], vuonna 1931 jo neljännes.<ref>Koivu, s. 318</ref> Vielä 1920-luvun alkuvuosien kunnan [[tilinpäätös|tilinpäätökset]] olivat jääneet ylijäämäisiksi, millä oli muun muassa rahoitettu koulujen rakentamista ja [[asutustoiminta Suomessa|asutuslainoja]]: kunnallisverotuksella saatiin vuodesta riippuen noin kolmanneksesta puoleen kaikista tuloista, [[valtionosuus|valtionapu]]na puolestaan 30–40 prosenttia, ja sekalaiset tulonlähteet kuten kunnan omistaman Oikarin maatila toivat viimeisen vajaan kolmanneksen.<ref>Koivu, s. 318–320</ref> Pula-aika kuitenkin käänsi tilinpäätökset alijäämäisiksi, ja kasvava [[työttömyys]] kävi myös akuutiksi ongelmaksi. [[Hätäaputyöt|Hätäaputöinä]] kunta esimerkiksi laajensi koulujen rakennustyömaita ja lisäsi metsähakkuiden määrää, minkä lisäksi paikalliset [[suurtila]]lliset järjestivät [[ojitus]]töitä. Työttömyystyöt ja verotulojen lasku kuitenkin ajoivat kunnan [[kassa]]kriisiin 1932, minkä seurauksena [[veroäyri]] korotettiin raskaaseen yli kuuteentoista markkaan: koko Suomessa vain kuusi kuntaa oli joutunut turvautumaan yhtä kireään verotukseen.<ref>Koivu, s. 320–321</ref>
==Väestönkehitys==
| |||