Ero sivun ”Maunu Kurkvaara” versioiden välillä

| kuvankoko = 220px

'''Maunu Kurkvaara''' (oikealta nimeltään '''Mauno Kurkvaara''', ent. '''Mauno Sakari Heikkonen''', salanimi '''Sakari Vaara''',; s. [[18. heinäkuuta]] [[1926]] [[Viipuri]]) on [[Suomi|suomalainen]] taidemaalari ja [[elokuvaohjaaja]].<ref name=rompotti>Römpötti, Harri: Maunu Kurkvaara vaihto kuvataiteen elokuvaan. ''Helsingin Sanomat'' 5.7.2011, s. B 11.</ref>.

Kurkvaaraa on yleisesti pidetty suomalaisen elokuvan ”uuden aallon” käynnistäjänä [[Ranskalaisen elokuvan uusi aalto|ranskalaisen elokuvan]] hengessä<ref name=rompotti/>. Hänen modernistiselle tuotannolleen on ominaista, että hän suunnitteli, tuotti, kirjoitti, ohjasi, kuvasi ja leikkasi elokuvansa yleensä itse. Useimmiten hänen tekninen työryhmänsä käsitti hänen itsensä lisäksi ainoastaan kuvausassistentin. On arvioitu, että Kurkvaaran haluttomuuteen luovuttaa taiteellista kontrollia muille on vaikuttanut hänen aiempi taustansa [[taidemaalari]]na. Hän siirtyi elokuvan pariin sairastettuaan [[tuberkuloosi]]n, johon juuri silloin alkoi saada tehokasta lääkettä.<ref name=rompotti/>.

Kurkvaaran elokuvien keskeisiä teemoja ovat muun muassa [[pasifismi]], ihmisen ja taiteilijan vapaus sekä onnellisuuden mahdollisuudet ja siihen johtavien valintojen vaikeus. Elokuvissa toistuvia keskeisiä visuaalisia elementtejä ovat muun muassa meri, veneet, saaret, kaupunkimiljöö ja sen arkkitehtuuri. Erityisen ansioituneena Kurkvaaran tuotannossa on pidetty elokuvien ''[[Rakas...]]'' (1961), ''[[Yksityisalue]]'' (1962) ja ''[[Meren juhlat]]'' (1963) muodostamaa trilogiaa. <ref>{{elonet-h|102803}}</ref>

Kurkvaara oli kiinnostunut myös värielokuvan mahdollisuuksista, ja niitä tutkiakseen hän perusti 1960-luvun alkupuolella oman värielokuvalaboratorion, Kurkvaara-Filmin. Laboratorion toiminta perustui olettamukselle, että isoista elokuvayhtiöistä muun muassa [[Suomen Filmiteollisuus]] ja [[Fennada-Filmi]] toisivat värityönsä jatkossa Kurkvaaralle, mutta [[Näyttelijälakko 1963–1965|vuoden 1963 näyttelijälakko]] ja Suomen Filmiteollisuuden konkurssi vesittivät aikeet. 1970-luvun alussa Kurkvaara kyllästyi elokuva-alallekin levinneeseen politisoitumiseen, sulki laboratorionsa, vetäytyi elokuvan parista ja perusti muun muassa veneveistämön.<ref name=rompotti/>. Myöhemmin 1980-luvulla Kurkvaara palasi pitkien elokuvien pariin vielä kahdesti elokuvilla ''[[Menestyksen maku]]'' (1983) ja ''[[Perhosen uni]]'' (1986).

;===Pitkät elokuvat===

;===Lyhytelokuvia===

DvdDVD-muodossa on julkaistu: