Ero sivun ”Eino Laakso” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh |
|||
Rivi 19:
Laakso ja Mäkelä avustivat tamperelaisia kommunistinuoria sabotaaseissa. [[Valpo]] arveli [[Pellervo Takatalo]]n johtaman ryhmittymän toiminnan aktivoitumisen johtuneen juuri Laakson vaikutuksesta. Merkittävimmät iskut he tekivät 29.9.1942, jolloin Tampereella ja ympäristössä kirjattiin yhden yön aikana 11 sabotaasia, muun muassa muuntoaseman ja rautatien räjäytyksiä. Iskuihin arveltiin osallistuneen 14 [[Jatkosodan vastarintaliike|vastarintaliikkeeseen]] kuulunutta työläisnuorta. Laakso onnistui välttelemään kiinnijäämistä jatkosodan päättymiseen syyskuuhun 1944 saakka. Hän tuli kuitenkin esille vasta toukokuussa 1945, kun sota Euroopassa oli päättynyt ja [[natsi-Saksa]] antautunut.<ref name=huuska/>
Lähimpänä paljastumista Laakso oli huhtikuussa 1944, kun poliisi pysäytti hänet Tampereella [[Viinikka|Viinikan]] kaupunginosassa yhdessä Roy Mäkelän kanssa. Virkavalta etsi [[Pirkkala]]ssa surmatun suutarin Anton Wilhelm Lehtisen murhaajaa pysäyttämällä kulkijoita tiesululla. Kun poliisipartio ryhtyi
Välittömästi sodan jälkeen Laakso toimi [[Punainen Valpo|Punaisen Valpon]] kuulustelijana. Hän vaikeni elämänsä loppuun saakka lähes kokonaan sekä Espanjan sisällissodan että jatkosodan aikaisesta toiminnastaan, eikä kertonut niistä esimerkiksi missään haastatteluissa. Hän ei myöskään milloinkaan puhunut ase- tai työtovereistaan nimeltä, vaan salasi heidän henkilöllisyytensä. Laakso ei halunnut edes oikoa muiden aikalaistensa muistelmia, joiden hän koki olleen virheellisiä.<ref name=huuska/>
| |||