Ero sivun ”Nationalismi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Määritelmä ja muodot: mainitaan natsit tässä kohdassa |
pannationalismista pari lausetta historiaan |
||
Rivi 16:
* ''[[Liberaalinationalismi]]'', joka tavoittelee [[kansansuvereniteetti]]a, kannattaa vapautta ja pitää eri kansakuntia tasa-arvoisina<ref>Heywood 2012, s. 182–183.</ref>
* ''Konservatiivinen nationalismi'', joka pyrkii nationalismin avulla säilyttämään yhteiskunnallisen järjestyksen ja puolustamaan perinteisiä instituutioita<ref>Heywood 2012, s. 185–186.</ref>
* ''Laajenemishaluinen (ekspansiivinen) nationalismi''; [[Militarismi|militaristinen]] suuntaus, joka yhdistää kansallisen arvovallan imperiumin hallintaan ja pitää kansoja eriarvoisina.<ref>Heywood 2012, s. 187–189.</ref> [[Pan-nationalismi]] on sen laji, joka pyrkii yhdistämään samoja kulttuuripiirteitä jakavia kansoja joko laajentumisen tai poliittisen solidaarisuuden kautta.<ref name=pan>Heywood 2012, s. 188–189.</ref>
* ''Kolonialisminvastainen ja postkolonialistinen nationalismi''; Euroopan ulkopuolella esiintyvä suuntaus, joka pyrki itsenäisyyteen siirtomaavallasta<ref>Heywood 2012, s. 192–193.</ref>
[[Pan-nationalismi]] on laajenemishaluisen nationalismin laji, joka pyrkii yhdistämään eri kansoja joko laajentumisen tai poliittisen solidaarisuuden kautta. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa erityisen vahvoja olivat [[panslavismi]], joka tavoitteli kaikkien [[Slaavit|slaavikansojen]] yhdistymistä, sekä aggressiivinen [[pangermanismi]], joka havitteli [[Suur-Saksa]]a sekä saksalaisten hallitsemaa Eurooppaa. Saksalainen ekspansiivinen kansalliskiihko huipentui [[Kansallissosialismi|kansallissosialistien]] rotuopeissa.<ref>Heywood 2012, s. 188–189.</ref>▼
== Suhde muihin ideologioihin ==
Rivi 47 ⟶ 45:
Aluksi nationalismi oli nousevan [[Keskiluokka|keskiluokan]] vaalima idelogia, jota tukivat vahvat armeijat kuten [[Preussi]]n armeija. 1800-luvun lopulla nationalismista oli tullut jo laaja kansanliike, johon kuului lippujenheiluttelu, kansallislaulut, isänmaallinen runous ja kirjallisuus, julkiset seremoniat ja kansalliset juhlapäivät. Nationalismista tuli massojen politiikan kieli, minkä teki mahdolliseksi peruskoulutuksen kasvu, lukutaidon yleistyminen ja sanomalehtien leviäminen. Samalla nationalismin luonne alkoi muuttua. Se oli alun perin liittynyt liberaaleihin ja edistyksellisiin liikkeisiin, mutta nyt sitä alkoivat omia konservatiiviset ja taantumukselliset poliitikot. Nationalismi alkoi merkitä [[Sosiaalinen koheesio|sosiaalista koheesiota]], järjestystä ja vakautta, etenkin nousevan [[sosialismi]]n haasteen edessä. Nationalismi pyrki sulauttamaan voimistuvan työväenluokan kansakuntaan ja näin säilyttää vakiintuneen yhteiskuntajärjestyksen. Isänmaallinen kiihko ei enää syntynyt poliittisen vapauden tai demokratian kaipuusta vaan entisaikojen kansallisen kunnian ja sotilaallisten voittojen muistelusta. Sellainen nationalismi muuttui yhä voimakkaammin kansalliskiihkoiseksi ja muukalaisvihamieliseksi. Jokainen kansakunta korosti omia ainutlaatuisia tai ylempiarvoisia ominaisuuksiaan samalla kun muut kansakunnat nähtiin vieraina, epäluotettavina tai uhkaavina. Tämä uusi nationalistinen ilmapiiri ruokki [[Kolonialismi|kolonialistista]] laajenemista 1870- ja 1880-luvuilla, mikä seurauksena vuosisadan lopulla suurin osa maailmaa oli eurooppalaisten hallussa. Osaltaan sen luomasta kansainvälisestä kilpailusta ja epäluulosta syntyi myös [[ensimmäinen maailmansota]] 1914.<ref>Heywood 2012, s. 170–171.</ref>
▲
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Keski- ja Itä-Euroopan kansallisvaltiot viimeisteltiin. [[Pariisin rauhankonferenssi]]ssa Yhdysvaltain presidentti [[Woodrow Wilson]] ajoi kansallisia itsehallintoja. Saksan, [[Itävalta-Unkari]]n ja Venäjän imperiumit hajotettiin ja kahdeksan uutta valtiota muodostettiin, mukaan lukien Suomi. Uudet maat oli tarkoitettu kansallisvaltioiksi, joiden rajat määräytyivät kansojen rajojen mukaisesti. Sota jätti kuitenkin Saksan, Italian ja Japanin katkeriksi, ja näissä valtioissa valtaan tulivat [[Fasismi|fasistiset]] tai autoritääriset liikkeet, jotka lupasivat palauttaa kansallisen kunnian laajentumishaluisella politiikalla. Tätä nationalistista politiikkaa seurasi [[toinen maailmansota]] 1939.<ref> Heywood 2012, s. 171.</ref>
| |||