Ero sivun ”Saksalainen ritarikunta” versioiden välillä

Saksalainen ritarikunta perustettiin vuonna 1190<ref name=Suursanakirja>{{kirjaviite | Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki | Nimeke = Historian suursanakirja | Sivu = 1081 | Luku = Saksalainen ritarikunta | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1998 | Tunniste = ISBN 951-0-22044-2}}</ref> [[Lyypekki|Lyypekin]] ja [[Bremen]]in porvarien aloitteesta auttamaan vaikeuksiin joutuneita ristiretkeläisiä [[Palestiina]]ssa. Aluksi järjestö oli [[Akko]]n lähellä sijainnut kenttäsairaala, mutta se muuttui pian aseistetuksi järjestöksi. Sen jäsenet oli jaettu ritareihin, pappismunkkeihin ja palveleviin veljiin. Ritarikunta oli aluksi erittäin pieni, vuonna 1210 jäseniä oli korkeintaan parikymmentä. Keisari [[Henrik VI (Saksa)|Henrik VI:n]] paavilta hankkiman suosionosoituksen ja keisari [[Fredrik II (keisari)|Fredrik II:n]] lahjoitusten turvin ritarikunnasta kasvoi kukoistava järjestö, jolla oli omaisuutta Palestiinassa, Saksassa, Italiassa ja Kreikassa. Vuodesta 1226 järjestön toiminta keskittyi [[Itä-Preussi]]in, vaikka sen päätukikohta olikin Akkossa vuoteen 1291 saakka. Ritarikuntaa johti [[suurmestari (ritarikunta)|suurmestari]] apunaan neuvosto, jossa oli viisi [[maamestari]]a.<ref name = "Huldén">{{Kirjaviite | Tekijä = Huldén, Lena, Klinge, Marketta| Nimeke = Itärajan vartijat 1| Vuosi = 2004 | Julkaisija =Otava }}</ref>

Preussin valtaamisen ja käännyttämisen vaiheet olivat erittäin verisiä noin puoli vuosisataa, kunnes alkuperäisväestö oli nujerrettu. Alueesta muodostettiin Saksalaisen ritarikunnan hallitsema ritarikuntavaltio. Valloitetuille alueille muutti saksalaisia uudisasukkaita ja [[kristinusko]] vahvistui. Balttilainen [[muinaispreussin kieli]] kuoli [[1600-luku|1600-luvulla]].

Vuonna 1237 Saksalaiseen ritarikuntaan yhdistyi pienempi ritarikunta, [[Liivinmaa]]lla toiminut [[Kalpaveljesten ritarikunta]], joka tämän jälkeen toimi [[Liivinmaan ritarikunta|Liivinmaan ritarikunnan]] nimisenä Saksalaisen ritarikunnan haarana. Ritarikunta saiSilläkin oli hallinnassaan oma valtionsa, joka hallintaansakäsitti suuren osan [[Vanha Liivinmaa|Vanhan Liivinmaan]] alueesta ja Tanskan heikkouden vuoksi myös [[Eestinmaa]]n eli Pohjois-Viron. Tällöin Saksalaiselle ritarikunnalle tärkeäksi tavoitteeksi nousi maayhteyden luominen Itä-Preussin ja Liivinmaan välille, mikä ei kuitenkaan koskaan onnistunut.<ref name = "Huldén" />

Ritarikunta pyrki valloittamaan pakanallisen [[Liettua]]n ja käännyttämään sen kristinuskoon, mutta se ei onnistunut. Sota Liettuaa vastaan kesti vuodesta 1283 vuoteen 1421 tai 1422. Vuonna 1410 ritarikunta kärsi suuren tappion [[Tannenbergin taistelu (1410)|Tannenbergin taistelu]]ssa (Grunwaldin taistelussa) [[Puola]]a ja Liettuaa vastaan. Ritarikunta hallitsi [[Preussi]]a ja Baltiaa käytännössä itsenäisenä ritarikuntavaltiona aina 1500-luvulle saakka. [[Länsi-Preussi]]n se kuitenkin menetti Puolalle vuonna 1466. Loput Saksalaisen ritarikunnan alueet muuttuivat Puolan vasallivaltioiksi 1525 '''Preussin herttuakunnan''' perustamisen myötä. Suurmestari otti Preussin herttuan arvonimen siirtymällä Puolan kuninkaan vasalliksi. Herttuakunta kuului [[Puolan kuningas|Puolan kuninkaan]] [[Läänitys|läänitykseen]].