Ero sivun ”Paul von Hindenburg” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Skjölker (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Skjölker (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 56:
Vuoden 1925 presidentinvaaleissa näytti siltä että katolisen keskustapuolueen ehdokas Wilhelm Marx voittaisi. Tuolloin kansallis-konservatiivisen Saksalaiskansallisen kansanpuolueen (Deutschnationale Volkspartei; DNVP) johtaja [[Alfred von Tirpitz]] pyysi Hindenburgia ehdokkaaksi. Puolueiden ulkopuolinen suurin saksalainen sotasankari voitti huhtikuun 1925 presidentinvaalit ja seurasi [[Friedrich Ebert]]iä [[Saksan valtakunnanpresidentti|valtakunnanpresidentti]]nä [[Weimarin tasavalta|Saksan]] poliittisesti epävakaassa ilmapiirissä.
 
Hindenburgin on yleisesti huhuttu kärsineen seniiliydestä, mutta todellisuudessa hän pysyi selväjärkisenä aina kuolemaansa saakka.<ref name="henry-ashby-turner">Turner, Henry Ashby. ''Hitler's Thirty Days to Power : January 1933'', Reading: Addison-Wesley. 1996 s. 4. ISBN 9780201407143</ref> Yhdysvaltalainen historioitsija [[Henry Ashby Turner]] huomautti, että Hindenburg oli jo nuorukaisena ollut hidas ja yksinkertainen ajattelija. Hindenburg oli sotilas, joka ei ollut kiinnostunut armeijan ulkopuolisista asioista ja joka luki kirjoja vain harvoin, silloinkin lähinnä armeijaan ja sotimiseen liittyneitä kirjoja. Tämän vuoksi Hindenburgin oli toisinaan hyvin vaikea ymmärtää armeijaan liittymättömiä asioita, minkä monet luulivat johtuneen Hindenburgin väitetystä seniiliydestä. Presidenttinä Hindenburg ei voinut sietää sitä, kun hän joutui tekemään sellaisia päätöksiä, jotka vaativat syvää ajattelua, jollaiseen hän ei kyennyt. Tämä sai usein hänessä aikaan äkillistä itkua.<ref name="henry-ashby-turner" />
Vaikka 84-vuotias Hindenburg kärsi jo uhkaavasti seniiliydestä, hänet taivuteltiin asettumaan presidenttiehdokkaaksi vielä [[Saksan presidentinvaalit 1932|vaalissa 1932]], koska hän oli ainoa, joka voisi voittaa [[Adolf Hitler]]in. Hindenburg voitti vaalit ja valittiin uudelleen presidentiksi. 30. tammikuuta 1933 Hindenburg nimitti Hitlerin [[Saksan valtakunnankansleri|valtakunnankansleriksi]], koska hän uskoi, että näin Hitler olisi parhaiten kontrolloitavissa. Kansallissosialistinen puolue pyrki varmistamaan, että aina kun Hindenburg esiintyi julkisuudessa, hän olisi Hitlerin seurassa. Hindenburg ja Hitler tervehtivät 21. maaliskuuta 1933 uuden valtiopäivätalon (saks. ''Reichstag'') avajaisissa.
 
Vaikka 84-vuotias Hindenburg kärsioli jo uhkaavastihuonossa seniiliydestäkunnossa, hänet taivuteltiin asettumaan presidenttiehdokkaaksi vielä [[Saksan presidentinvaalit 1932|vaalissa 1932]], koska hän oli ainoa, joka voisi voittaa [[Adolf Hitler]]in. Hindenburg voitti vaalit ja valittiin uudelleen presidentiksi. 30.Hindenburgia tammikuutavaadittiin 1933nimittämään Hitler kansleriksi. Hindenburg nimittihalveksui HitlerinHitleriä (”hyvät herrat, toivottavasti ette pidä minua kykeneväisenä nimittämään tätä itävaltalaista korpraalia [[Saksan valtakunnankansleri|valtakunnankansleriksi]]”,<ref>Jäckel, Eberhard. ''Hitler in History''. Hanover N.H.: Brandeis University Press, 1984. s. 8.</ref> Hindenburg oli lausunut ystävilleen), mutta 30. tammikuuta 1933 suostui lopulta nimittämään Hitlerin kansleriksi, koska hän uskoi, että näin Hitlertämä olisi parhaiten kontrolloitavissa. Kansallissosialistinen puolue pyrki varmistamaan, että aina kun Hindenburg esiintyi julkisuudessa, hän olisi Hitlerin seurassa. Hindenburg ja Hitler tervehtivät 21. maaliskuuta 1933 uuden valtiopäivätalon (saks. ''Reichstag'') avajaisissa.
 
[[Pitkien puukkojen yö]]n 30. kesäkuuta–1. heinäkuuta 1934 johdosta Hindenburg kiitti Hitleriä henkilökohtaisesti.<ref>William Shirer, ''The Rise and Fall of the Third Reich'' (Touchstone Edition) (New York: Simon & Schuster, 1990)</ref><ref>Evans, Richard J. (2006). ''The Third Reich In Power''. Penguin Books. ISBN 978-1-59420-074-8.</ref>
 
Hindenburg toimi presidenttinä aina kuolemaansa saakka. Hän kuoli keuhkosyöpään kotonaan Itä-Preussin Neudeckissa 2. elokuuta 1934. Hitler vieraili päivää aikaisemmin Hindenburgin luona, joka seniiliyttään luuli kysymyksessä olevan keisari Vilhelm II:n ja kutsui tätä ”hänen majesteetikseen”. Samana päivänä, 1. elokuuta [[natsi-Saksa|Saksa]]n valtaenemmistöltään [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|kansallissosialistinen]] hallitus yhdisti [[valtionpäämies|valtionpäämiehen]] toimen Hitlerin hallitsemaan [[Saksan valtakunnankansleri|valtakunnankansleri]]n toimeen, jonka uudeksi nimikkeeksi tuli ''[[Führer|johtaja]] ja valtakunnankansleri''. Tämä päätös julkistettiin vasta pari tuntia von Hindenburgin kuoleman jälkeen.
[[Tiedosto:Bundesarchiv_Bild_183-S38324,_Tag_von_Potsdam,_Adolf_Hitler,_Paul_v._Hindenburg.jpg|thumb|Adolf Hitler ja Paul von Hindenburg kättelemässä uuden ''Reichstagin'' avajaisissa [[Potsdam]]issa 21. maaliskuuta 1933.]]