Ero sivun ”Viron kieli” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 18:
| iso3 = est
}}
'''Viron kieli''' eli '''eesti''' (''eesti keel'', vanh. ''maakeel'') on [[itämerensuomalaiset kielet|itämerensuomalainen kieli]] eli [[suomen kieli|suomen]] lähisukukieli
== Viron kielen puhujat ==
Rivi 40:
Viron kirjakielen ohjeistuksena on ''Eesti õigekeelsussõnaraamat ÕS 2006''. Laajin yksikielinen sanakirja on ''[[Eesti kirjakeele seletussõnaraamat]]'' ([[1988]]–[[2007]]).
== Äännejärjestelmä ==
[[Tiedosto:Eesti tähestik.svg|thumb|300px|Viron kielen aakkoset.]]
Rivi 57:
Suomen murteista lähimpänä viroa ovat [[lounaismurteet]]. Nykyteorian valossa itämerenkantasuomen eteläisestä murteesta muotoutuivat suomen lounaismurteet ja viron kieli, ja suomen lounaismurteet ja viron kieli erkanivat toisistaan lopullisesti vasta 1200-luvulla.
==
[[Adjektiivi]]t ja [[substantiivi]]t taipuvat neljässätoista [[sijamuoto|sijamuodossa]]. Sijajärjestelmä on lähes samanlainen kuin suomessa. Tärkeimmät erot ovat seuraavat:
Rivi 63:
* suomalaisen genetiivi- ja nominatiiviakkusatiivin kaltaista [[akkusatiivi]]sijaa ei virolaisessa kielioppitraditiossa ole tapana erottaa
* [[instruktiivi]] elävänä sijamuotona puuttuu, suomen instruktiivin vastineita on vain kiteytyneinä adverbeina (esimerkiksi ''paljajalu'' 'paljain jaloin')
* ''-ne-''[[komitatiivi]]a (suom. ''vaimoineen'') ei ole, sitä vastoin on suomen ''kanssa''-[[postpositio]]n vastineesta kehittynyt ''-ga''-päätteinen komitatiivi, jolla on myös instruktiivin tehtäviä (esimerkiksi ''sinuga'' ’sinun kanssasi’, ''autoga'' ’autolla’ – vertaa suomen puhekielisiin ''
* ''-ni''-päätteinen [[terminatiivi]]sija ilmaisee, mihin asti jokin ulottuu tai jatkuu (esimerkiksi ''hommikuni'' ’aamuun asti’, ''maani'' ’maahan asti’)
Rivi 81:
Imperatiivimuotojen, etenkin 3. persoonan toissijaista käyttöä voidaan pitää omana moduksenaan (ns. [[jussiivi]]): ''ah mina '''tehku''' päev läbi tööd!'' ’vai pitää minun tehdä (”minä tehköön”) koko päivä töitä!’
Kieltoverbin sijasta virossa on persoonissa taipumaton kieltosana ''ei'', jonka yhteydessä käytetään (kuten suomessakin) imperatiivin yksikön 2. persoonan kaltaista
[[Astevaihtelu]]n alkuperäisellä perussäännöllä (avotavun edellä vahva, umpitavun edellä heikko aste) ei virossa enää juuri ole merkitystä, vaan astevaihtelu on, toisin kuin suomessa, lähinnä [[morfologia|morfologinen]]. Esimerkiksi viron genetiivi on astevaihtelutapauksissa heikkoasteinen, vaikka tavu on muuttunut avoimeksi, kun loppu-n on kadonnut. Koska monet alkuperäiset taivutuspäätteet ovat ankarasti kuluneet ja äännekehitykset eriyttäneet alkuperäisiä [[astevaihtelu]]variantteja toisistaan, viron kielen taivutukselle tyypillistä on fuusion lisääntyminen: sanan vartaloa ja taivutuspäätettä on vaikea erottaa toisistaan, ja taivutusmuodot erottuvat usein toisistaan sanavartalon sisäisten äännevaihtelujen perusteella. Esimerkiksi ''siga'' ’sika’ : [[genetiivi]] ''sea'' ’sian’ : [[partitiivi]] ''siga'' ’sikaa’; ''taevas'' (2. kestoaste) ’taivas’ : ''taevas'' (3. kestoaste) ’taivaassa’. Toisaalta viron kielen taivutukseen on syntynyt myös [[agglutinoivat kielet|agglutinoivuutta]], eli uusia selvästi erottuvia taivutusaineksia, kuten imperfektin ''-s(i)'' ja [[monikko|monikon]] [[partitiivi]]n pääte ''-sid'' (''majasid'' ’taloja’).
| |||