Ero sivun ”Kilkennyn konfederaatio” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p typo
Rivi 5:
 
==Konfederaation sodan vaiheet==
Konfederaation johtajat vaativat katolisen uskon turvaamista, takavarikoitujen maiden palauttamista ja riippumattoman Irlannin parlamentin perustamista.<ref>Mike Cronin: ''A History of Ireland'', s. 73. Palgrave 2001.</ref> Heidän tavoitteenaan oli sovinto Englannin kuninkaan [[Kaarle I (Englanti)|Kaarle I:n]] kanssa, sillä kuningasta pidettiin ainoana turvana katolisuuden vastaista [[Englannin parlamentti]]a vastaan.<ref name="Kilkenny" /> Kaarle I oli jo vuodesta 1643 alkaen halukas saamaan aikaan sovinnon Irlannin konfederaation kanssa sinä toivossa, että hän saisi koottua Irlannista uskollisia joukkoja, jotka kääntäisivät sisällissodan Englannissa hänen voitokseen. Kaupankäynti rauhanehdoista jatkui sitä mukaa kun kuninkaan asema heikkeni.<ref name="index">[http://oxfordindex.oup.com/view/10.1093/oi/authority.20110803100036537 Confederation of Kilkenny] {{en}} ''A Dictionary of British History''. Oxford Index. Viitattu 24.5.2014.</ref> Samaan aikaan konfederaation joukot kävivät Irlannissa sotaa ja vuodesta 1644 alkaen myös hedelmättömiä rauhanneuvotteluita [[Dublin]]ia kuninkaan edustajana hallinneen hallinneen [[James Butler (Ormonden 1. herttua)|Ormonden herttuan]] kanssa. Konfederaation joukkojen komentajaksi oli [[Ulster]]issa nimitetty [[Owen Roe O’Neill]] ja [[Leinster]]issa Thomas Preston, joista varsinkin O’Neill saavutti useita voittoja. Parlamentin vastarinta kaatoi kuninkaan yrityksen solmia konfederaation kanssa aselepo syksyllä 1643 aselepo ja sama toistui vuonna 1645.<ref name="Joyce" />
 
Vuonna 1645 Irlantiin saapui [[paavi]]n lähettiläs [[Giovanni Battista Rinuccini]], joka toi konfederaation armeijalle aseita ja lietsoi sitä jatkamaan sotimista sekä tukemaan kuningasta sisällissodassa. Konfederaatio kuitenkin allekirjoitti maaliskuussa 1646 Ormonden kanssa sopimuksen, joka sisälsi Englannin puolelta vain vaatimattomia uskonnonvapauteen liittyneitä myönnytyksiä. Tämän seurauksena konfederaation sisälle syntyi hajaannus, kun osa halusi – Rinuccinin tukemana – täyttä riippumattomuutta Irlannille ja osa oli valmis tyytymään sopuun kuninkaan kanssa sillä ehdolla, että lähinnä katolisten uskonnonvapaus turvattaisiin. Jyrkempi linja vahvistui, kun sitä tukenut O’Neill saavutti myöhemmin samana vuonna kuuluisimman voittonsa lyödessään skotlantilaisen kenraali [[Robert Monro]]n armeijan [[Benburbin taistelu]]ssa.<ref name="Joyce" />