'''Harold Rupert Leofric George Alexander''' ({{Syntymä- ja kuolinaika|10|12|1891|16|6|1969}}) oli [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläinen]] sotamarsalkka sekä Tunisin ja Errigalin varakreivi (1946) ja [[jaarli]] (1952). Häntä pidetään yhtenä Britannian taitavimmista sotapäälliköistä [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana.<ref name=iims>{{Kirjaviite | Tekijä =Drakenlordh, Rikard| Nimeke =Toisen maailmansodan avainhenkilöt | Suomentaja =Petri Kortesuo | Vuosi =2005 | Sivu = 9–10 | Julkaisija =Karisto | ISBN=951-23-4674-5}}</ref>
Oltuaan Ranskassa[[Ranska]]ssa Britannian siirtoarmeijan komentajana ja johdettuaan [[Dunkerquen evakuointi|Dunkerquen evakuoimista]] toukokuussa 1940 Alexander siirrettiin Britteinsaarten [[Southern Command]]in komentajaksi. Vuonna 1942 hänet komennettiin ylipäälliköksi [[Burma]]an. Saman vuoden elokuussa Alexanderista tuli Lähi-idän joukkojen ylipäällikkö. Hänen alaisuudessaan ollut [[brittiläinen 8. armeija]] voitti [[Bernard Montgomery|Montgomeryn]] johdolla saksalaisen [[Erwin Rommel|Rommelin]] johtaman armeijan Pohjois-Afrikassa [[lokakuu|loka-]][[marraskuu|marraskuussa]]loka–marraskuussa 1942 käydyssä [[El Alameinin toinen taistelu|El Alameinin toisessa taistelussa]]. Myöhemmin hän johti operaatiota [[Sisilia]]assassa sekä valtasi ankarien taisteluiden jälkeen [[Italian niemimaanniemimaa]]n syyskuun 1943 ja syksyn 1944 välisenä aikana. Marraskuussa 1944 Alexanderista tuli koko [[Välimeri|Välimeren]] alueen ylipäällikkö, ja hänet nimitettiin [[sotamarsalkka|sotamarsalkaksi]].<ref name=iims />
Vuosina 1946–1952 Alexander oli [[Kanadan kenraalikuvernööri]]nä ja vuosina 1952–1954 puolustusministerinä.
