Ero sivun ”Sello” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
{{lähteetön}} |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 5:
Sellonuotit on yleensä kirjoitettu [[Nuottiavain|basso- eli F-avaimelle]], mutta korkeimmille äänille käytetään myös tenoriavainta tai jopa G-avainta. Sellossa on neljä [[kvintti|kvintin]] välein viritettyä kieltä: C (matalin), G, D ja A. 5-kielisessä sellossa on muuten samanlainen viritys, mutta 5. kieli viritetään F<sub>1</sub>. Nelikielisen sellon vire vastaa [[alttoviulu]]n viritystä, mutta se on [[oktaavi]]n alempana.
Selloja alettiin rakentaa jo 1500-luvulla ja niitä käytettiin sekä orkesteri- että kamarimusiikissa bassosoittimena. Soolosoittimena sello alkoi yleistyä 1600-luvulla, mutta syrjäytti edeltäjänsä, [[viola da gamba]]n, vasta 1700-luvun aikana. Useimmat tunnetut viulunrakentajat ovat rakentaneet myös selloja.<ref>Toivo Haapanen ym. (toim.): ''Musiikin tietokirja'' (2. painos), s. 443. Helsinki: Otava, 1957.</ref>
Selloa käytetään lähinnä [[Länsimainen_taidemusiikki|länsimaisessa taidemusiikissa]]. Se on osa [[sinfoniaorkesteri]]a ja [[jousikvartetti]]a sekä usein mukana myös muissa [[kamarimusiikki]]ryhmissä. Sellolle on sävelletty lukuisia [[konsertto]]ja ja [[sonaatti|sonaatteja]]. [[Populaarimusiikki|Populaarimusiikissa]] sello on harvinaisempi. Vaikka sello saattaa olla mukana joissakin kappaleissa tai levytyksissä, on harvinaista, että se kuuluisi [[yhtye]]en peruskokoonpanoon. Poikkeus tästä on [[Apocalyptica]], maailmanlaajuisesti menestynyt suomalainen sellistiryhmä, jonka musiikillista tyyliä on luonnehdittu muun muassa [[Sinfoninen metalli|sinfoniseksi metalliksi]].
| |||