Ero sivun ”Hämäläismurteet” versioiden välillä

''Noo, niihään ne niit on aina verrannu (=hollolalaisia) ett on "Hollolan, Hollolan miehem piiskas on erinomain ään" sanovatten aina ennem mutt-ei siin sem pahempaa ääntä ok kum muitenkaam piiskas ja. Kuulin, puhuttavan niinkiin aina että, "hollolaisel oj jo piiskal lovi syntyjes kainalos", mutt-ei siel nys sem parempaa love ok kum muitenkaan eikä – –. Sitten kun, sai talvem poikki hevoset, niin sittenne vietiin niityllet tai mettiin ni, jonsei niitypalaa mitään olluj ja sitte, sielt niit hajettiin sitten aina aamul, kun töihir ruvettiij ja illal vietiim mettie. No sitten kun tuľ syksy ettei ollu enään niih hevostöitä sitten ni, sitten oľ pitkil matkol niittyjä niin ne, vanhaan aikaav vei hoevosethevoset sinnes sitten syömiej ja sinnem men sittem pari miestä kolme, hevostem mukana ja ne oľ siel niiten kans niityl yöp päivät sitte vahtimas, kun siihen aikaan oľ mettäneläviä paljo. sanovat että ne varsoja kovaste ahlisti, mut oľ ollus sitten sellassia kovapäiviä valakoit siel mukana nin ne oľ ahlistannus susia kovastes siel, kans, ettei ne antannuv varsoja niil leikil niille.'' Villehard Seppälä, haastateltu 1940.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Veikko Ruoppila & Pentti Soutkari (toim.) | Nimeke =Suomalainen murrelukemisto | Vuosi =1968 | Luku = | Sivu =52–53 | Selite =SKS:n toimituksia 261 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Suomalaisen Kirjallisuuden Seura }}</ref>