Ero sivun ”Napoleon III” versioiden välillä

Napoleon III:ta kutsuttiin ennen keisariuttaan '''LudvigLouis Napoleoniksi''' ({{k-fr|Louis Napoléon}}). Hänen isänsä [[Louis Bonaparte|Ludvig Bonaparte]] oli [[Napoléon Bonaparte]]n nuorempi veli ja hänen äitinsä [[Hortense de Beauharnais]], Napoleonin ensimmäisen vaimon [[Joséphine de Beauharnais]]in tytär edellisestä avioliitosta. LudvigLouis Napoleon sai syntyessään arvonimen [[Hollannin kuningaskunta|Hollannin]] prinssi, sillä Napoleon oli nimittänyt hänen isänsä Hollannin kuninkaaksi.

LudvigLouis Napoleon joutui pakenemaan Ranskasta lapsena heinäkuussa 1815, Napoleonin kukistumisen jälkeen. Lapsuusvuosia leimasivat paitsi maanpakolaisuus myös vanhempien katkerat riidat. Isä Louis Bonaparte syytti jatkuvasti vaimoaan uskottomuudesta. Tulevan keisarin isän väitettiin oikeasti olevan muuan hollantilainen amiraali, mutta asiaa ei ole voitu koskaan täysin selvittää. Äiti kertoi pojalleen tarinoita Ranskan keisarikunnan suuruudesta ja sen ajan elämän onnellisuudesta. Kertomukset vakuuttivat pojan niin, että tämä jo nuorena päätti tulla Ranskan hallitsijaksi.<ref>Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 19, 204,1984</ref>

Nuoruudessaan LudvigLouis Napoleon asui [[Sveitsi]]ssä, [[Saksa]]ssa ja [[Italia]]ssa ja vietti varakkaan miehen elämää. Hän oli oppinut paremmin saksan kuin ranskankielen ja puhui englantia todella hyvin. LudvigLouis Napoleon harrasti [[ammunta]]a, [[miekkailu]]a ja [[ravit|hevosajoja]]. Häntä on kuvailtu ahkeraksi ja miellyttäväksi, mutta monet epäilivät onko nuorukaisella ainuttakaan vakavasti otettavaa ajatusta. Kaikille jotka vain jaksoivat kuunnella hän kertoi tulevaisuudestaan Ranskan hallitsijana. Kukaan ei ottanut näitä puheita vakavasti, sillä Ranskan valtaistuin oli lujasti [[Ludvig Filip I|Ludvig Filipin]] hallussa ja Napoleonin järjestelmä oli tuhottu [[Wienin kongressi]]ssa.<ref>Grimberg,C.:Kansojen historia, osa 19, 208-209,1984</ref>

LudvigLouis Napoleon liittyi yhdessä veljensä kanssa [[carbonari]]en johtamaan Italian vapautusliikkeeseen. Veli sai surmansa Rooman paavia vastaan kohdistuneessa kaappaushankkeessa. Napoleon Bonaparten poika, Napoleon II kuoli vuonna 1832. LudvigLouis Napoleon katsoi nyt olevansa suvun päämies ja myös Bonaparte suvun kruununtavoittelija. Puheittensa, joissa hän julisti olevansa eräänä päivänä Ranskan hallitsija, vuoksi monien maiden poliisit pitivät häntä silmällä.<ref>Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 19, 209-210,1984</ref>

Vuonna 1836 LudvigLouis Napoleon matkusti [[Strassbourg]]iin tapaamaan erästä [[Waterloon taistelu|Waterloon]] veteraania. Veteraani ei kuitenkaan ottanut vakavasti LudvigLouis Napoleonin vallankumoushaaveita. LudvigLouis Napoleon oli jostain syystä saanut käsityksen, että veteraanin komentama rykmentti asettuisi hänen komennettavakseen. Sen jälkeen olisi marssittu Pariisiin ja olisi tehty vallankaappaus. Nuori vallankaappaaja vangittiin ja vietiin Pariisiin syytteeseen asetettavaksi.<ref>Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 19, 210, 1984</ref>

LudvigLouis Napoleon julkaisi vuonna 1839 teoksen "''Napoleonilaiset ihanteet''". Teosta voi pitää hänen poliittisen ajattelunsa kulmakivenä. Teos esittää Napoleon Bonaparten suurena kansanystävänä joka halusi hyvää kaikille ja erityisesti köyhälistölle. Hän oli ollut vallankumouksen ajatusten, vapauden, tasa-arvon ja veljeyden suuri kannattaja joka oli juuri aikessa luopua yksinvallastaan. Suuria sotiaan keisari ei ollut halunnut käydä, vaan hänet pakotettiin niihin.<ref>Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 19,214 1984</ref>

Seuraavan vallankumousyrityksen hän teki vuonna 1840 [[Boulogne]]ssa. LudvigLouis Napoleon lähti laivalla [[Lontoo]]sta.Vallankaappausyritys lähti heti alusta alkaen kulkemaan huonosti. Oli sovittu että laiva lähtee kello 15.00, mutta LudivigLouis Napoleon saapuikin paikalle vasta kaksitoista tuntia myöhemmin. Ranskan poliisin vakoojat olivat varjostaneet häntä koko päivän ja onkin todennäköistä, että joku oli vihjannut suunnitelmasta Ranskan viranomaisille.<ref>Corley, T.A.B.:Democratic Despot, 1961, 41</ref>

LudvigLouis Napoleonilla oli laivassa mukana pieni joukko vapaaehtoisia sotilaita, hevosia, elintarvikkeita ja kansalle suunnattuja julistuksia. Seuraava epäonnistuminen oli se, että alukseksi valittu siipirataslaiva Edinburgh Castle ei päässyt laskuveden vuoksi Boulognen satamaan. Oli tehtävä valinta: perääntyäkö vai nousta maihin? Hän nousi kuitenkin maihin Boulognessa ja meni paikalliseen varuskuntaan pukeutuneena kenraalin univormuun.<ref>Corley, T. A.B. Democratic Despot, 1961,41</ref> Varuskunnassa hänet vangittiin välittömästi.

Oikeudenkäynti ei mennyt kuten Ranskan hallitus oli suunnitellut. Hallitus oli kuvaillut nuorta vallankaappaajaa lähinnä "itsepäiseksi hölmöksi", mutta LudvigLouis Napoleon piti oikeudenkäyntiä tilaisuutena saada puhua suoraan Ranskan kansalle. Hän saikin monet kuulijoistaan, mukaan lukien tuomarit, kiinnostumaan sanomastaan, joka käsitti paitsi [[Waterloo]]n tappion hyvittämistä, myös kansan oikeudesta päättää asioistaan.<ref>Corley, T.A.B.: Democratic Despot, 1961, 42</ref> LudvigLouis Napoleon tuomittiin elinkautiseen vankeuteen [[Ham (Somme)|Hamin]] linnaan. Tänä aikana hän kirjoitti kirjan ''Köyhyyden poistaminen''. Tässä teoksessan hän yhdisti vanhat ajatuksensa sosialistisiin ajatuksiin. Kirjassaan hän esittää huolensa Ranskan maatalouden heikosta tuotosta, työläisten huonosta elintasosta ja esittää valtion radikaalia puuttumista talouspolitiikkaan. Ajan radikaalit ajattelijat ottivat teoksen innolla vastaan. Sosialisti [[Louis Blanc]] innostui teoksesta niin, että kävi jopa tapaamassa Ludvig Napoleonia vankilassa.<ref>Corley, T.A.B.:Democratic Despot, 1961, 45, Grimberg, C: Kansojen historia, osa 19, 215, 1984</ref>

Vankeus ei ollut mitään kosteassa sellissä istumista vaan välillä lähes miellyttävää. Rutiineihin kuului herätys kello kuudelta, työntekoa, lounas, työtä, päivällinen ja ulkoilua. Vankilalinnan komentaja piti epäonnisesta vallankaappaajasta ja pelasi tämän kanssa shakkia ja korttipelejä. Lisäksi hänen huoneensa sisustettiin ja kunnostettiin. Hänen sallittiin tavata vierailijoita ja käydä kirjeenvaihtoa. Prinssi käytti aikaansa myös opintoihin ja myöhemmin, valtansa huipulla hän sanoi Hamin olleen hänen yliopistonsa.<ref>Corley, T.A.B.: Democratic Despot, 1961,44-47</ref> Kuitenkin vankeuden loppupuolella hän kirjoitti eräälle ystävälleen tuntemuksistaan että elämä on lyijyn raskasta sekä monotonista ja tuntemuksistaan että monet ystävät ovat hylänneet hänet. Lisäksi huoli isän terveydestä varjosti hänen mieltään. Oltuaan kuusi vuotta vankina LudvigLouis Napoleon pakeni vankilasta linnan korjaustöiden aikana pukeutuneena työvaatteisiin ja lankkua kantaen. Häneltä kesti vain 12 tuntia päästä turvaan Isoon-Britanniaan.<ref>Corley,T.A.B.: Democratic Despot, 1961,47-49</ref>

Pakonsa jälkeen LudvigLouis Napoleon oli uudelleen paossa [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britanniassa]]. Napoleon III:n asunto, numero 6 Clarendon-aukiolla [[Royal Leamington Spa]]ssa, jossa hän asui vuosina 1838–1839 ja 1846–1848, kutsutaan Napoleonin taloksi. Lontoossa hän eli äitinsä jättämän suuren perinnön turvin ja järjesti hienoja juhlia, ajeli upeilla vaunuilla ja tapaili tyylikästä rakastajatartaan. Hän tapasi myös [[Benjamin Disraeli]]n, jolle esitelmöi aikeestaan hallita Ranskaa. Disraeli muisteli myöhemmin, että uskoi puhuvansa mielipuolen kanssa. Louis Napoleon on Disraelin kirjoittaman romaanihahmon, prinssi Florestanin, esikuva.<ref>Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 19, 212-2131984</ref>