Ero sivun ”Johan Albrecht Ehrenström” versioiden välillä

Ehrenström sai jo hyvin nuorena sotilaallisen koulutuksen: hänet merkittiin 10-vuotiaana tykisön kadetiksi, 14-vuotiaana armeijan laivaston kersantiksi ja 17-vuotiaana vuonna 1779 Suomen linnoitusväen konduktööriksi. Seuraavina vuosina hän oli muun muassa maastontiedustelu- ja kartoitustehtävissä, jolloin hänelle kehittyi hyvä piirustus- sekä myös kirjoitustaito.<ref name="KB" /> Hän tutustui myös filosofiseen kirjallisuuteen. Tänä aikana Ehrenström oli aktiivisesti ja keskeisenä henkilönä mukana [[Valhalla-seura]]na tunnetun Viaporin upseerien salaseuran toiminnassa. Ehrenström päätti kuitenkin 1785 pyrkiä virkauralle ja tähdätä diplomaatiksi.<ref name="SBL" /> Vuonna 1786 hän siirtyi [[Tukholma]]an [[kansliakollegio]]n ylimääräiseksi kanslistiksi. Tehtävään tyytymättömänä Ehrenström oli 1786–1787 [[Georg Magnus Sprengtporten]]in mukana tämän Venäjän matkalla; Sprengtporten siirtyi tuolloin Venäjän palvelukseen, mutta Ehrenström palasi Ruotsiin. Kirjoitettuaan kuningas [[Kustaa III|Kustaa III:lle]] selostuksen matkastaan hän kohosi tämän suosioon. Vuonna 1788 hän oli kuninkaan lähettämänä [[Berliini]]ssä ja [[Baltia]]ssa peitetehtävässä vakoilemassa [[Baltian aateli]]n mielialoja, minkä jälkeen sai korkeamman viran kansliakollegiossa – presidenttikonttorin toinen sihteeri ulkomaankirjeenvaihtoa varten – sekä kuninkaallisen sihteerin arvon.<ref name="KB" /> Ehrenström oli sukunsa edustajana säätyvaltiopäivillä 1786, 1789 ja 1792.<ref name="SBL" />

 

Ehrenström oli yksi Kustaa III:n suosikeista, mutta ei saanut hallitsijalta paljoakaan suosionosoituksia. Vuosina 1789–1791 hän oli vt. kabinettisihteerinä mukana kuninkaan ulkomaanmatkoilla ja [[Kustaa III:n sota|Suomen sotaretkellä]], jolloin hänen erikoisuutenaan oli salakirjoitusviestien avaaminen. Avustettuaan [[Gustaf Mauritz Armfelt]]ia [[Värälän rauha]]nneuvotteluissa hän sai venäläisiltä tavanmukaisen rahalahjan, jonka turvin osti Djurönäsin tilan [[Värmdö]]n saaresta läheltä Tukholmaa. Kustaa III:n jouduttua murhatuksi ja [[Gustaf Adolf Reuterholm]]in noustua [[holhoojahallitus|holhoojahallituksen]] johtoon vuonna 1792 Ehrenström erosi virastaan ja päätti vetäytyä tilalleen viettämään yksityiselämää. Seuraavan vuoden lopulla hänet kuitenkin vangittiin ja häntä syytettiin osallisuudesta vanhojen kustavilaisten "Armfeltin salaliittoon". Ehrenström, eversti [[Johan Fredrik Aminoff]] ja kreivitär Magdalena Rudenschöld olivat nimittäin käyneet kirjeenvaihtoa ulkomaille lähetetyn G. M. Armfeltin kanssa, jolloin he olivat pohtineet Reuterholmin holhoojahallituksen syrjäyttämistä.<ref name="KB" /> Salaliittolaiset tuomittiin syyskuussa 1794 kuolemaan sekä menettämään omaisuutensa ja kunniansa, mutta teloituspäivänä 8. lokakuuta heidät armahdettiinkin viime hetkellä mestauspaikalla [[Norrmalmstorg]]illa – tunnin [[häpeäpaalu]]ssa seisomisen jälkeen – ja tuomiot muutettiin [[Elinkautinen vankeus|elinkautiseksi vankeudeksi]].<ref name="KB" /><ref name="SBL" /> [[In absentia|Poissaolevana]] kuolemaan tuomitun Armfeltin tuomio säilyi toistaiseksi.<ref name="Armfelt">{{Kansallisbiografia|id=2556|tekijä=Rainer Knapas|nimi=Armfelt, Gustav Mauritz (1757 - 1814)|ajankohta=30.11.2001}}</ref>