Ero sivun ”Aimo Aaltonen” versioiden välillä

[[FileKuva:Aimo-Aaltonen-1966.jpg|thumb|right|AinmoAimo Aaltonen vuonna 1966.]]

Aimo Aaltonen oli ammatiltaan [[kirvesmies]], kuten isänsäkin.<ref name="Kb" /> 1920-luvulla hän elätti itsensä Paraisten seudulla työskentelemällä lisäksi muurarina, tehtaissa ja maatiloilla. 1930 nuori kommunisti siirtyi kansakoulupohjalta [[Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopisto]]on [[Pietari (kaupunki)|Leningrad]]issaiin, opiskellenjossa hän sielläopiskeli kaksi ja puoli vuotta. Jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Aaltonen sai Neuvostoliiton Kommunistisenkommunistisen Puolueenpuolueen jäsenkirjan. Tammikuussa 1933 hän tuli Suomeen organisoimaan maanalaista toimintaa, mutta hän palasi syksyllä Neuvostoliittoon, jossa jatkoi vielä yhden vuoden [[Moskova]]n [[Lenin-koulu]]ssa. Samalle kurssille osallistuivat muun muassa [[Ville Pessi]], [[Martti Malmberg]], Antti A. Timonen ja Hemming Lindholm. Aaltonen palasi Suomeen organisoimaan SKP:n sotilaslinjan työtä.<ref name="Kb" />

Suomeen paluu ei sujunut onnistuneestihyvin, sillä Aaltonen pidätettiin pian, ja hän sai viettää seuraavat kymmenen vuotta Suomen valtion [[turvasäilö]]ssä ja vankiloissa poliittisista syistä vangittuna. [[Arvo Tuominen|Poika Tuominen]] sanoi viimeiseksi jääneessä haastattelussaan, että Aaltonen vapautettiin viimeisenä;. [[Otto Wille Kuusinen]] olisi mieluusti jättänyt miehen vankilaan ja siksi viivytti vapautusta – Tuomisen mukaan ihan ilkeyttään – niin kauan kuin se suinkin oli mahdollista, koska Kuusisen käsitys Aaltosesta politiikan toimijana ei ollut mairitteleva.

[[Jatkosota|Jatkosodan]] päätyttyä Aaltonen vapautui, ja hänet valittiin laillistetun SKP:n puheenjohtajaksi ja sen äänenkannattaja [[Kommunisti (SKP:n äänenkannattaja)|Kommunistin]] päätoimittajaksi. Hän siirtyi kuitenkin jo seuraavana vuonna [[Valpo|Valtiollisen poliisin]] (Valpo) apulaispäälliköksi. Hänet valittiin myös eduskuntaan [[Turun eteläinen vaalipiiri|Turun eteläisestä vaalipiiri]]stä 1945. [[Sisäasiainministeriö]]n valvontaosaston päällikkönä Aaltonen toimi vuoden (1947–1948) ennen paluutaan SKP:n puheenjohtajaksi. Aaltonen avioitui vuonna 1946 Vieno Ristellin kanssa.<ref>[https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910209.aspx Aimo Aaltonen.] Eduskunta. Viitattu 7.10.2016.</ref>

[[Arvo Tuominen|Arvo "Poika" Tuominen]] kirjoittaa teoksessaan ''[[Kremlin kellot]]'', että Aaltonen sopi paitsi luonteensa myös koulutuksensa puolesta paremmin Valpon päälliköksi kuin puolueen puheenjohtajaksi. Samoin hän sanoo [[Yrjö Sirola]]n antaneen myös Aaltoselle, kuten suurelle osalle muutakin myöhempää suomalaista kommunistijohtoa, äärimmäisen huonon lopputodistuksen [[Lenin-koulu]]sta, jonka suomalaisen sektorin pääopettaja Sirola oli .<ref>Tuominen, Arvo: Kremlin kellot.</ref>{{Lähde tarkemmin}}

Aaltonen valittiin presidentin valitsijamieheksi [[Suomen presidentinvaali 1956|vaaleissa 1956]], jolloin [[Urho Kekkonen]] valittiin presidentiksi kahden äänen enemmistöllä. Kansandemokraattien hylättyä toisella kierroksella oman ehdokkaansa Aaltonen joutui valitsemaan kahden vihamiehensä välillä ja totesi Kekkosen kannaltaan paremmaksi vaihtoehdoksi.<ref>Aaltosen päiväkirjat maaliskuu 1956. Kansan Arkisto. </ref>{{Parempi lähde|Arkistolähteet huonoja, onko edes Aaltosen päiväkirjat avoimia luettavaksi}} Tunnettua on, että hän kantoi kaunaa SDP:n [[Karl-August Fagerholm]]ia kohtaan –, mikä käy selkeästi ilmi hänen säilyneistä puheistaan ja lehtikirjoituksistaan.