Ero sivun ”P. W. Botha” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Anr (keskustelu | muokkaukset) p kh |
|||
Rivi 23:
| syntymäpaikka = Paul Roux, [[Vapaavaltio (Etelä-Afrikka)|Vapaavaltio]], [[Etelä-Afrikan unioni]]
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|12|1|1916|31|10|2006}}
| kuolinpaikka =
| puolue =[[Kansallispuolue (Etelä-Afrikka)|Kansallispuolue]]
| ammatti =
| uskonto =[[kalvinisti]]
| puoliso =
| arvonimet =
| allekirjoitus =
Rivi 34:
'''Pieter Willem Botha''' (yleisesti käytetty muoto '''P.W. Botha''', [[12. tammikuuta]] [[1916]] [[Paul Roux]] – [[31. lokakuuta]] [[2006]] [[Wilderness (kaupunki)|Wilderness]]) oli [[Etelä-Afrikka|eteläafrikkalainen]] poliitikko, joka toimi maansa pääministerinä vuosina [[1978]]–[[1984]] sekä presidenttinä vuosina [[1984]]–[[1989]]. Ennen pääministeriyttään Botha toimi maansa puolustusministerinä vuodesta [[1966]]. Etelä-Afrikan parlamentissa Botha vaikutti vuodesta [[1948]] presidenttiyteensä asti. Bothan lempinimi oli ''Die Groet Krokodil'', eli suuri krokotiili. Botha oli viimeinen [[apartheid]]iä tukenut Etelä-Afrikan presidentti.
Botha opiskeli [[Oranjen vapaavaltio]]n yliopistossa [[Bloemfontein]]issa oikeustiedettä, mutta jätti yliopiston ennen valmistumista ja keskittyi poliittisen uran luomiseen. Bothan kotiseutu oli hyvin konservatiivista ja [[afrikaanerinationalismi|afrikaanerinationalistista]]. Vuonna 1936 Botha liittyikin [[Kansallispuolue (Etelä-Afrikka)|Kansallispuolue]]eseen. [[Daniel François Malan]] nimitti nuoren Bothan puolueorganisaattoriksi Kapmaahan ja myöhemmin hän toimi puolueen kansallisena tiedottajana vuoden 1948 parlamenttivaaleissa. Samoissa vaaleissa Botha valittiin parlamentin
== Botha ministerinä==
Rivi 44:
== Botha pääministerinä ==
Pääministeri P.W. Bothan johdolla Etelä-Afrikan hallitus ryhtyi vuonna 1977 toteuttamaan
P.W. Botha pyrki kukistamaan sisäisen vastarinnan myös tarjoamalla mustille rajoitettuja oikeuksia. Vuonna 1979 hallitus laillisti mustien ammattiyhdistykset ja antoi niille oikeuden käydä palkkaneuvotteluja työnantajien kanssa. Mustille annettiin myös rajoitettu oikeus osallistua kaupunginhallitusten toimintaan ja mustien oikeutta omistaa kiinteistöjä ja yrityksiä laajennettiin. Suurin osa mustista suhtautui uudistuksiin kuitenkin varauksellisesti ja esimerkiksi pääosa ammattijärjestöistä kieltäytyi rekisteröitymästä peläten niiden johtajien tulevia pidätyksiä tai pannamääräyksiä. Vuonna 1979 Botha meni vielä pidemmälle perustaen komission, joka esitti maan [[perustuslaki|perustuslain]] uudistamista siten, että värillisille ja intialaisille (mutta ei mustille) olisi luotu parlamenttiin omat kamarinsa. Perustuslaki uudistettiin vuonna 1983 kansanäänestyksen jälkeen, jossa 2/3:aa valkoisista eteläafrikkalaisista kannatti sitä. Vaikka parlamentin valtasuhteet oli uudessakin perustuslaissa valittu niin, että valkoisilla säilyi täydellinen päätösvalta, repi perustuslakiuudistus kuitenkin [[Kansallispuolue (Etelä-Afrikka)|Kansallispuolue]]tta kahtia
Uuden perustuslain mukaisesti maan uusi kolmikamarinen parlamentti valitsi vuonna 1984 Bothan maan
== Neuvottelut Mandelan kanssa==
Elokuussa [[1985]] pitämässään niin kutsutussa [[Rubicon]]-puheessa Botha julkisti joukon uudistuksia, vaikka puheen sisältö jäi ennakoitua vähäisemmäksi. Siinä ei esimerkiksi luvattu [[Nelson Mandela]]n vapauttamista, kuten oli uumoiltu. Botha tyytyi toteamaan vain jo yleisesti tiedossa ollut tosiasian: suurapartheidin [[bantustan]]-järjestelmä oli epäonnistunut ja toimimaton. Uudistusten varovaisuudesta huolimatta Botha joutui kasvavan kritiikin kohteeksi poliittisen spektrin oikealta laidalta. Etelä-Afrikan konservatiivinen puolue nousi vuoden 1987 parlamentin pääoppositiopuolueeksi ja puolueen puheenjohtaja [[Andries Treurnicht]] esitti epäluottamuslausetta hallitukselle vuonna 1988, koska apartheidin hävittäminen ''
Ensimmäinen epävirallinen ja salainen neuvottelu [[Nelson Mandela]]n ja Kansallispuolueen muodostaman hallituksen välillä käytiin lokakuussa 1985 ''Volksin'' sairaalassa [[Kapkaupunki|Kapkaupungissa]], jossa Mandela oli hoidettavana [[eturauhasen liikakasvu|suurentuneen eturauhasen]] vuoksi. Mandela oli pyytänyt tapaamista kirjeitse maan oikeusministeriltä [[Kobie Coetsee]]lta jo vuonna 1984, ja vaikka ministeri ei tuolloin vastannut, hän saapui tapaamaan Mandelaa sairaalaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=[[Allister Sparks]]| Nimike=Tomorrow Is Another Country | Sivu=23–25 | Selite= | Julkaisija=The University of Chicago Press | Vuosi=1995| Tunniste=ISBN 0-226-76855-4 }}</ref> Coetsee raportoi tapaamisesta Bothalle, joka kehotti häntä jatkamaan yhteydenpitoa Mandelan kanssa. Seuraavan vuoden aikana Coetsee ja Mandela tapasivat useasti ministerin kartanossa, Palismoorin vankilan sivurakennuksessa ja maan vankiloiden johtajan kenraali [[Johan Willemse]]n asunnossa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=[[Allister Sparks]]| Nimike=Tomorrow Is Another Country | Sivu=30–31 | Selite= | Julkaisija=The University of Chicago Press | Vuosi=1995| Tunniste=ISBN 0-226-76855-4 }}</ref>
Rivi 70:
==Aiheesta muualla==
* [http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/1891/pieter-willem-botha Pieter Willem Bothan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa]
{{Etelä-Afrikan presidentit}}
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=[[Kuva:Flag of South Africa 1928-1994.svg|50px|vanha Etelä-Afrikan lippu]]
|Edeltäjä=[[John Vorster]]
Rivi 78:
|Titteli=[[Etelä-Afrikan pääministeri]]
|Kommentti=[[1978]]–[[1984]]}}
▲{{DEFAULTSORT:Botha, Pieter Willem}}
[[Luokka:Etelä-Afrikan pääministerit]]
[[Luokka:Etelä-Afrikan presidentit]]
| |||