Ero sivun ”Cimbalom” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ak: Uusi sivu: {{Soitin | soittimen_nimi = cimbalom | kuva = Cimbalom-Bohak-1.jpg | soitinryhmä = kielisoittimet | alkuperä = Itäinen Keski-Eurooppa, erityisesti Unkari | ääniala...
 
p →‎Sävellyksiä cimbalomille: - korjattu kursivoinnit, hahmon nimi suomeksi
Rivi 43:
 
===Klassista ja nykymusiikkia===
Monet säveltäjät ovat säveltäneet cimbalomille. [[Zoltán Kodály]] käytti soitinta laajasti orkesteri­sarjassaan ''[[Háry János]]'', joka osaltaan teki cimbalomin tunnetuksi Itä-Euroopan ulko­puolellakin. Myös [[Igor Stravinsky]] oli siitä hyvin kiiinnostunut. Hänellä itselläänkin oli cimbalom, jonka hän oli ostanut kuultuaan Aladaár Ráczin soittavan sellaista. Cimbalom esiintyy hänen baletissaan ''[[Renard (Stravinsky)|Renard]]'' (1915–1916)<ref name=oimtsk />, hänen ''Ragtimessään'' yhdelle­toista soittimelle, teoksen ''Les Noces'' alku­peräis­versiossa (1917) ja ''neljässä venäläisessä laulussaan''.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.musicsalesclassical.com/composer/works/1530/0 | Nimeke = Igor Stravinsky, Complete Works | Viitattu = 27.4.2017}}</ref> [[Franz Liszt]] käytti cimbalomia teoksessaan ''Ungarischer Sturmmarsch''<ref name=oimtsk /> (1876) sekä [[Unkarilaiset rapsodiat|Unkarilaisen rapsodian]] nro 6 orkesteri­versiossa. [[Béla Bartók]] käytti sitä rapsodiassa nro 1 viululle ja orkesterille (1928).
 
Myöhemmin muun muassa [[Pierre Boulez]], [[Peter Maxwell Davies]], [[Peter Eötvös]], [[György Kurtág]], [[Miklós Kocsár]] ja [[Louis Andriessen]] ovat käyttäneet cimbalomia monissa teoksissaan. [[Henri Dutilleux]] käytti sitä teoksissaan ''Mystère de l'Instant'' kamari­orkesterille sekä ''L'arbre des songes'' viululle ja orkesterille. [[Elvis Costello]]n orkesteri­baletissa ''[[Il Sogno]]'' on useita laajoja cimbalomilla soitettavia osuuksia. Sitä käytetään myös [[Harrison Birtwistle]]n oopperoissa ''Gawain'' ja ''The Minotaur''. Niin ikään se esiintyy [[JohhJohn Adams (säveltäjä)|John Adamsin]] laajassa sinfonisessa oratoriossa ''The Gospel According to the Other Mary'' vuodelta 2012 <ref>{{lehtiviite | Tekijä = Alex Ross | Nimeke = John Adams's The Other Mary "Sacred Dissonance" | Julkaisu = The New Yorker | Ajankohta = 18.6.2012 | www = http://www.therestisnoise.com/2012/06/the-adams-passion.html}}</ref> sekä dramaattisessa sinfoniassa ''Scheherzade.2'' vuodelta 2014.<ref>{{lehtiviite | Tekijä = Anthoy Tommasini | Nimeke = Review: John Adams Unveils "Scheherazade.2," an Answer to Male Brutality | Julkaisu = The New Times | Ajankohta = 27.3.2015 | www = cite web|url=https://www.nytimes.com/2015/03/28/arts/music/review-john-adams-unveils-scheherazade2-an-answer-to-male-brutality.html}}</ref> Lisäksi [[Claude Debussy|Debussyn]] valssista ''[[La plus que lente]]'' on tehty cimbalomille sovitus, jonka säveltäjä hyväksyi mutta ei jota hän ei lukenut omien teostensa joukkoon. Tämä sovitus tuli varsin suosituksi, kun [[Budapest Gypsy Symphony Orchestra]] esitti sen osana ohjelmistoaan vuonna 1985 alkaneella maailman­kiertueellaan.
 
===Elokuvat ja televisio ===
Cimbalomia on toisinaa käytetty elokuvissa varsinkin sellaisissa kohtauksissa, joissa tarkoituksena on herättää vierasmaalainen tunnelma. Se esiintyy esimerkiksi elokuvassa ''[[Naisreportteri rakastuu]]'' (1945), jossa sitä soitetaan Felixin ([[S. Z. Sakall]]) unkarilaisessa ravintolassa [[Manhattan]]illa. Muita vanhoja elokuvia, joissa se esiintyy, ovat ''[[Kapteeni Blood]]'' (1935), ''[[The Divorce of Lady X]]'' (1938) sekä ''[[Sherlock Holmes ja salainen ase]]'' (1943).
 
Uudempia elokuvia, joissa cimbalom esiintyy, on esimerkiksi ''[[Yön kuumuudessa]]'' (1967). [[Carmine Coppola]] sävelsi elokuvaa ''[[The Black Stallion]]'' (1979) varten cimbalomille osuuden, jonka tarkoituksena oli korostaa majesteettisen hevosen arabialaista alkuperää. [[Miklós Rózsa]] käytti cimbalomia tieteiselokuvan ''[[The Power]]'' (1968) päteemassa ja kautta koko elokuvan. [[John Barry]] käytti sitä elokuvan ''[[Salaisen agentin kansio]]'' ({{k-en|The Ipcress File}}, 1965) sekä televisiosarjan ''[[Veijareita ja pyhimyksiä]]'' (1971) tunnussävelmässä; kummassakin sitä soitti John Leach.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.filmmusicsociety.org/news_events/features/2014/071414.html | Nimeke = John Leach, English Cimbalom Player, Dead at 82 | Kirjoittaja = Jon Burlingame | Julkaisija = Film Music Society | Ajankohta = 14.7.2014 | Viitattu = 27.4.2017}}</ref> [[James Horner]] käytti soitinta elokuvassa ''[[Star Trek III: Spockin paluu]]'' (1984). Lisäksi [[John Williams]] käytti sitä vähemmän huomiota herättäen muun muassa elokuvassa ''[[Kadonneen aarteen metsästäjät]]'' (1981). [[Howard Shore]] sävelsi [[Peter Jackson]]in elokuvaan ''[[Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (elokuva)|Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia]]'' (2002) cimbalomilla soitettavan osuuden, jonka tarkoituksena oli kuvata GolluminKlonkun halpamaista luonnetta. Cimbalomille ovat säveltäneet elokuvamusiikkia myös [[Hans Zimmer]] elokuvaan ''[[Sherlock Holmes (elokuva)|Sherlock Holmes]]'' (2009) sekä [[Alexandre Desplat]] elokuviin ''[[Kultainen kompassi (elokuva)|Kultainen kompassi]]'' (2007) ja ''[[Benjamin Buttonin uskomaton elämä]]'' (2008).
 
[[Lalo Schifrin]] sävelsi cimbaloille useita osuuksia televisiosarjaa ''[[Vaarallinen tehtävä (televisiosarja)|Vaarallinen tehtävä]]'' varten. Muutamat niistä toistuivat sarjassa säännöllisesti.