Wikipedia

Ero sivun ”Äyräpään–Vuosalmen taistelut” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
kh
Rivi 4:
| kuva = Vuosalmi etulinja 1944.jpg
| kuvateksti = Konepistoolimies etulinjassa Vuosalmen sillanpääasemassa 23.–24. heinäkuuta 1944
| päivämäärä = [[21. kesäkuuta]] – [[17. heinäkuuta]] [[1944]]
| paikka = [[Karjalankannas]], [[Suomi]]
| casus =
Rivi 14:
| komentaja1 = {{Suomen lippu}} kenraaliluutnantti [[Lennart Oesch]] <br /> kenraalimajuri [[Armas-Eino Martola]] <br /> kenraaliluutnantti [[Hjalmar Siilasvuo]] <br /> kenraalimajuri [[Aarne Blick]]
| komentaja2 = {{Neuvostoliiton lippu (1923-1955)}} Neuvostoliiton marsalkka [[Leonid Govorov]]
| vahvuus1 = n. 20 &nbsp;000 sotilasta
| vahvuus2 = n. 115 &nbsp;000 sotilasta
| tappiot1 = 6 &nbsp;000 kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina
| tappiot2 = 15 &nbsp;000 kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina
| tappiot3 =
| huomautus =
| muut_taistelut =
}}
[[Tiedosto:Piilotettu sturmi.jpg|thumbpienoiskuva|312x312px|RynnäkkötykkiMaastoutettu rynnäkkötykki Sturmgeschütz III on piilotettu maastoon. SA-kuvat]]
'''Äyräpään–Vuosalmen taistelut''' käytiin kesä–heinäkuussa [[1944]] [[Karjalankannas|Karjalankannaksella]] [[Vuoksi|Vuoksen]] etelärannalla [[Äyräpää]]ssä ja Vuoksen pohjoisrannalla [[Vuosalmi|Vuosalmella]]. Ne olivat osa laajempaa [[puna-armeija]]n [[Kannaksen suurhyökkäys 1944|suurhyökkäystä]], jonka tarkoituksena oli murskata suomalaisten puolustuslinjat ja joukot Kannaksella.
 
== Taistelun kulku ==
Puna-armeijan suurhyökkäys oli alkanut 9. kesäkuuta 1944 jaalkanut edennytsuurhyökkäys oli jo edennyt Viipurin pohjoispuolelle [[Talin–Ihantalan taistelu|Tali-IhantalanIhantalaan]] alueelle. Alunperin [[Leningradin rintama]]n alkuperäiseen suunnitelmaan ei sisältynyt ylimenohyökkäystä eikä yleensäkään hyökkäystä Vuosalmella. Mutta kun [[Neuvostoliiton 21. armeija|21.]] ja [[Neuvostoliiton 23. Armeijanarmeija|23. armeijan]] hyökkäys ei johtanut toivottuun tulokseen Suomenlahden ja Vuoksen välillä, marsalkka [[Leonid Govorov|Govorov]] tarkisti suunnitelmansa ja päätti ylittää Vuoksen sen kapeimmalta kohdalta ja hyökätä Vuosalmessa. Hän antoi hyökkäystehtävän 23. Armeijallearmeijalle, jolla oli käytettävissään kolme armeijakuntaa (6.[[Neuvostoliiton VI armeijakunta|VI]], 98.[[Neuvostoliiton XCVIII armeijakunta|XCVIII]], ja 115.[[Neuvostoliiton CXV armeijakunta|XCV AK]]) sekä 17. linnoitusalue, joka oli puolustuksessaryhmittynyt puolustukseen Vuoksen alajuoksullaalajuoksulle. [[Neuvostoliiton 3.III armeijakuntaaarmeijakunta]]a ei Leningradin rintamalla esiintynyt.<ref name="Suomi taisteli osa 5">Suomi taisteli; osa 5. Sivut 316-336. ISBN 951-0-08143-4</ref>
Suomalaisten keskeneräinen [[VKT-linja]] kulki Vuoksen pohjoisrannalla ja ylimenohyökkäys edellytti sen murtamista. Äyräpään harjanteella sijaitsi seitsemän kilometriä pitkä ja vain 200–300 metriä syvä sillanpääasema (Pölläkkälä–kirkonmäki–Kylä–Paakkola), jonka tarkoituksena oli estää neuvostojoukkojen pääsy ja kaivautuminen Vuoksen rantaan. Paikka oli ongelmallinen, koska Kylä-Paakkolan korkeimmalta harjanteelta pystyi hallitsemaan maisemaa pitkälle Vuosalmen puolelle. Sillanpääasema oli alun perin suunniteltu osaksi puolustuslinjaa. Sillanpääaseman mielekkyydestä keskusteltiin ja kiisteltiin komentajien keskuudessa.
 
Kannaksen joukot oli määrätty 15. kesäkuuta viivytykseen ja [[Suomen III armeijakunta (jatkosota)|III Armeijakuntaarmeijakunta]] oli 20. kesäkuuta lähes kokonaisuudessaan asettunutryhmittynyt puolustusasemiinpuolustukseen VKT-linjalle. [[2. divisioona (jatkosota)|2. divisioona]] (2. D) vetäytyi pääosin osin Vasikkasaaren ponttonisillan ja lossin kautta Vuoksen pohjoisrannalle ja ryhtyi saman tien parantamaan asemiaan.<ref name="suomen sota">Suomen sota 1941-1945 7. Kivi 1957</ref> Neuvostojoukot saapuivat Äyräpään alueelle 21. kesäkuuta 1944.
 
Ihantalan ja [[Viipurinlahden taisteluidentaistelu vielä(1944)|Viipurinlahden taisteluiden]] jatkuessa kiivaina kehittyi Äyräpään ja Vuosalmen alueella suoranainen suurtaistelu. Vuosalmea oli puolustamassa kaksi vahvistettua pataljoonaa2. divisioonan rykmenttiä. Everstiluutnantti [[2.Adolf divisioonaEhrnrooth]]in [[Jalkaväkirykmentti 7 (jatkosota)|2.jalkaväkirykmentti divisioonasta7]]. (JR 7) komensija everstiluutnanttieversti Ehrnrooth[[Frans jaWahlbäck]]in JR[[Jalkaväkirykmentti 49 eversti(jatkosota)|jalkaväkirykmentti Frans49]] Wahlbäck(JR 49). Vahvennetun 2.D:n kaistalla oli 0,7 pataljoonaa rintamakilometriä kohti.
 
Tykistö muodosti keskeisen osan puolustusta jaPuolustuksen sitätukena oli seitsemän patteristoakenttätykistöpatteristoa, joista neljäneljän tukituli Äyräpäätäoli keskitetty Äyräpäähän. Tykistö ampui 4.–7. heinäkuuta välisenä aikana noin 40&nbsp;000 kranaattia neuvostojoukkoja vastaan.<ref name="Suomi taisteli osa 5" />
 
Ilmavoimilla oli myös erittäin merkityksellinen tehtävä neuvostojoukkojen lamaannuttamisessa.
===Tunnusteluhyökkäyksiä===
VenäläisetPuna-armeija suorittivatteki useita tunnusteluhyökkäyksiä 21. kesäkuuta lähtienalkaen Äyräpään harjanteella sijainnutta suomalaisten sillanpääasemaa vastaan, mutta kaikki ne torjuttiin.
 
Kesäkuun viimeisenä päivänä suomalaiset suorittivat tunnusteluhyökkäyksen ja saivat vankeja, jotka paljastivat neuvostojoukkojen aloittavan hyökkäyksen samana päivänä. Tykistö aloitti voimakkaan, noin 5&nbsp;000 kranaatin vastavalmistelun, josta aiheutui hyökkäysryhmityksille pahoja tappioita ja osa pakeni pakokauhun vallassa.<ref name="Ratkaisun kesä 1944">Ratkaisun kesä 1944. Olavi Antila ja Kirjaveteraanit Oy. ISBN 951-96209-2-3</ref>
Rivi 62 ⟶ 60:
 
===Sillanpääaseman kohtalo===
Ennen Vuoksen ylimenoa venäläiset löivät Äyräpäänharjanteella olleen suomalaisten sillanpääaseman ensin keskeltä kahtia ja seuraavan yönä vielä kaakkoisosan puoliksi, jolloin 2.D:n Komentaja [[Ilmari Martola|Martola]] määräsi joukot vetäytymään asemasta. Armeijakunnan komentaja [[Hjalmar Siilasvuo|Siilasvuo]] määräsi kuitenkin joukkoja jäämään vielä Äyräpään kirkonmäelle ja Vasikkasaareen. Kirkonmäellä olleet Er.Perillinen pataljoona 25:n (ErP 25) ja JR 7:n II pataljoonan jäännöksistä koostuva joukko puolusti sitkeästi kilometrin levyistä ja 200 metrin syvyistä mottia. Joukko joutui lopulta tukalaan asemaan ja kaatui tai joutui sotavankeuteen. Sillanpääasema murtui suomalaisen tykistön voimakkaasta sulkutulesta huolimatta. Juuri vaihdettu ErP 25 poistui pakokauhunomaisesti Vuoksen yli veneillä ja uimalla, jolloin moni hukkui tulituksessa.<ref name="Suomi taisteli osa 5" />
 
Siilasvuon päätöksen tarkoituksena oli vallata asemat takaisin oikealta lohkolta käsin. Aamulla 6. heinäkuuta klo 8.00 alkanut hyökkäys epäonnistui. Taipaleen lohkolta komennettu 19. prikaatin IV pataljoona juuttui paikoilleen.<ref name="Ratkaisun kesä 1944"/>
 
Asemat yritettiin palauttaa kaikkiaan kolme kertaa, mutta 7. heinäkuuta hyökkääjänNeuvostoliiton 92.D divisioonan joukot valtasivat iltapäivällä Harjulan tukikohdan ja lossin seudun.
 
===Maasto-olosuhteet===
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Äyräpään–Vuosalmen_taistelut”