Ero sivun ”August Langhoff” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Eroamis- ja seuraajan nimeämispäivät lisätty + viite |
Ritarihuone-malline uusiksi |
||
Rivi 8:
Langhoff oli samanaikaisesti ministerivaltiosihteeriytensä kanssa 1906–1913 myös [[Helsingin yliopisto]]n vt. kansleri.<ref name="Kenraalit" />
Langhoff sai tammikuussa 1912 [[vapaaherra]]n aatelisarvon ja hänen sukunsa introdusoitiin Suomen [[Ritarihuone]]elle saman vuoden lokakuussa vapaaherrallisena sukuna nro 63.<ref name="Kenraalit" /><ref name="Rh">{{Ritarihuone|
Langhoff sai [[jalkaväenkenraali]]n arvon Venäjän armeijassa eronsa yhteydessä 21.4.1913 ja uudelleen itsenäisessä Suomessa 13.4.1918, jolloin hänestä tuli itsenäisen Suomen armeijan järjestyksessä toinen kenraali [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|C. G. E. Mannerheimin]] jälkeen. Hän ei kuitenkaan korkean ikänsä vuoksi toiminut valkoisessa armeijassa rintamakomentajana, vaan sotilassairaaloiden tarkastajana, ja erosi palveluksesta pian [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] päätyttyä.<ref>Langhoff, August. ''Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1918–1996. Biografiat''. WSOY, Helsinki 1996.</ref><ref name="Kenraalit" /> Sisällissodan jälkeen Langhoff oli muun muassa asiantuntijajäsenenä 1919–1920 [[asevelvollisuuslaki]]a valmistelleessa komiteassa sekä [[Suomen Kadettiklubi]]ssa, jonka puheenjohtajana toimi 1923–1926. Hän julkaisi vuosina 1922–1923 ministerivaltiosihteerikauttaan kuvaavat kolmiosaiset muistelmat ''Sju år såsom Finlands representant inför tronen: minnen och anteckningar åren 1906–1913''. Viimeiset vuotensa Langhoff vietti lähinnä hiljaiselämää Helsingissä ja maatilallaan [[Espoo]]ssa, mutta toimi myös Helsingin verolautakunnan puheenjohtajana kuolemaansa asti.<ref name="Kenraalit" /><ref name="KB" />
| |||