Ero sivun ”Konstantínos Karamanlís” versioiden välillä

{{Tämä artikkeli| kertoo kahdesta samannimisestä poliitikosta vanhemmasta. Veljenpoika tunnetaan nimellä [[KostasKóstas KaramanlisKaramanlís]]}}

| nimi = KonstantinosKonstantínos KaramanlisKaramanlís

| kuvateksti = KonstantinosKonstantínos KaramanlisKaramanlís

| pääministeri = [[KonstantinosKonstantínos MitsotakisMitsotákis]]<br>[[AndreasAndréas PapandreouPapandréou]]

| edeltäjä = [[ChristosChrístos SartzetakisSartzetákis]]

| seuraaja = [[KonstantinosKonstantínos StephanopoulosStefanópoulos]]

| pääministeri2 = [[GeorgiosGeórgios RallisRállis]]<br>[[AndreasAndréas PapandreouPapandréou]]

| edeltäjä2 = [[KonstantinosKonstantínos TsatsosTsátsos]]

| seuraaja2 = [[IoannisIoánnis AlevrasAlevrás]] (v.t.)

| edeltäjä3 = [[AdamantiosAdamántios AndroutsopoulosAndroutsópoulos]]

| seuraaja3 = [[GeorgiosGeórgios RallisRállis]]

| edeltäjä4 = [[KonstantinosKonstantínos DovasDóvas]]

| seuraaja4 = [[PanagiotisPanagiótis PipinelisPipinélis]]

| edeltäjä5 = [[KonstantinosKonstantínos GeorgakopoulosGeorgakópoulos]]

| seuraaja5 = [[KonstantinosKonstantínos DovasDóvas]]

| edeltäjä6 = [[AleksandrosAléxandros PapagosPapágos]]

| seuraaja6 = [[KonstantinosKonstantínos GeorgakopoulosGeorgakópoulos]]

| puolue = [[Kansanpuolue (Kreikka)|Kansanpuolue]] {{small|(1936–1951)}}<br>[[Kreikan Ralliralli]] {{small|(1951–1955)}}<br>[[Kansallisradikaali Unioniunioni]] {{small|(1955–1963)}}<br>[[Uusi Demokratiademokratia]] {{small|(1974–1998)}}

| uskonto = [[ortodoksinen kirkko|ortodoksi]]

| puoliso = AmaliaAmalía KaramanlisKaramanlí {{small|(1951–1972)}}

| allekirjoitus = [[Tiedosto:KonstantinosKonstantínos-g-karamanlisKaramanlís-signature-1975.svg|160px]]

'''KonstantinosKonstantínos KaramanlisG. Karamanlís''' ({{k-el|Κωνσταντίνος Γ. Καραμανλής}}, [[8. maaliskuuta]] [[1907]] [[Próti (Sérres)|Kupkoy]] (nyk. Próti), [[Makedonia (Kreikka)|Makedonia]], [[Osmanien valtakunta]] – [[23. huhtikuuta]] [[1998]] [[Kreikka]]) oli lakimies ja Kreikan pääministeri vuosina 1955–1963 ja 1974–1980. Kreikan tasavallan presidenttinä 1980–1985 ja 1990–1995.

KaramanliksestaKaramanlíksesta tuli Kreikan kansalainen vuonna 1913, sen jälkeen kun Makedonia oli vapautunut [[toinen Balkanin sota|toisen Balkanin sodan]] jälkeen. Hänen isänsä GeorgiosGeórgios KaramanlisKaramanlís oli opettaja, joka oli taistellut Kreikan Makedonian sodassa vuosina 1904–1908. KaramanlisKaramanlís opiskeli oikeustiedettä [[Ateenan yliopisto]]ssa vuosina 1925–1929. Suoritettuaan armeijan vuosina 1930–1935 hänestä tuli [[Sérres]]in kaupungin lakimies. KaramanlisKaramanlís aloitti oman poliittisen uransa konservatiivisessa kansanpuolueessa ja hänet valittiin parlamentin jäseneksi ensimmäisen kerran 28-vuotiaana 1930-luvun puolivälissä.<ref name = huovinen-siikala>{{Kirjaviite | Tekijä = Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.) | Nimeke =Maailmanpolitiikan kasvot | Vuosi =1963 | Sivu =92 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Weilin & Göös }}</ref> KaramanlisKaramanlís muutti Ateenaan vuonna 1941 ja toimi yleisten töiden ministerinä [[Kreikan sisällissota|Kreikan sisällissodan]] jälkeen 1947.

KaramanlisKaramanlís muodosti oman poliittisen puolueen, kansallisradikaalin unionin ERE (Etniki''Etnikí RizospastikiRizospastikí EnosisÉnosis'') vuonna [[1956]]. Kreikan kansantuote kasvoi 70 prosenttia KaramanlisinKaramanlísin johdolla vuosina 1955–1962, ja hinnat pysyivät vakaina. KaramanlisKaramanlís ei myöntänyt kotiinpaluuoikeutta 60&nbsp;000 kreikkalaiselle, jotka olivat paenneet kommunistimaihin. Kommunistinen puolue oli kielletty. Uusi vasemmistopuolue, yhdistynyt demokraattinen vasemmisto EDA (Eniala''Eniaía DemokratikiDemokratikí AristeraAristerá'') oli saanut toimintaoikeuden vuonna 1951. KaramanlisinKaramanlísin oma puolue kansallisradikaalit voitti vaalit vuosina 1956, 1958 ja 1961. KaramanlisKaramanlís joutui eroamaan pääministerin virasta kesällä 1963. Syynä olivat erimielisyydet kuningashuoneen kanssa ja epäilyt epädemokraattisten keinojen käytöstä. KaramanlisKaramanlís käytti hyväkseen poliittista painostusta upseerikunnan ja TEA-ryhmien avulla ennen [[1961]] vaaleja.

KaramanlisKaramanlís ajoi voimakkaasti Kreikan liittymistä [[EEC|EEC:n]] jäseneksi vuodesta [[1958]] lähtien. Hän tapasi eurooppalaisia johtajia, kuten Saksan [[Konrad Adenauer]]ia ja Ranskan [[Charles de Gaulle]]a. Kaksi vuotta kestäneissä neuvotteluissa [[Bryssel]]issä hänen lobbauksensa tuotti tuloksia: Kreikka hyväksyttiin laajentumisneuvotteluissa EEC:n kauppakumppaniksi. Sen ansiosta päättyi Kreikan taloudellinen eristyneisyys ja sen poliittinen ja taloudellisen riippuvuus Yhdysvaltain taloudellisesta ja sotilaallisesta avusta. Kreikasta tuli myös [[Pohjois-Atlantin liitto|NATO:n]] jäsenvaltio. Kreikka erotettiin [[Euroopan Neuvosto]]sta [[Kreikan sotilasjuntta|diktatuurin]] aikana 1967–1974. KaramanlisKaramanlís tiivisti yhteistyötä EEC:n kanssa tultuaan uudelleen valituksi pääministeriksi. Kreikasta tuli EEC:n täysjäsen [[1. tammikuuta]] [[1981]].

Marraskuun 1963 vaaleissa Kansallisradikaali Unioniunioni kärsi vaalitappion [[GeorgiosGeórgios PapandreouPapandréou]]n Keskustaunionille. KaramanlisKaramanlís vietti tämän jälkeen vapaaehtoisesti maanpaossa seuraavat 11 vuotta [[Pariisi]]ssa, Ranskassa. Turkin vallattua [[Kyproksen kriisi|Kyproksen]] sotilasdiktatuuri lopullisesti hajosi ja menetti poliittisen merkityksensä vuonna 1974. Presidentti [[PhaedunFaídon GizikisGkizíkis]] kutsui koolle vanhan kaartin poliitikot 23. heinäkuuta 1974. KaramanlisKaramanlís oli ollut voimakas sotilasjuntan arvostelija. GizikisGkizíkis pyysi KaramanlisistaKaramanlísista pääministeriksi marraskuun 1974 vaalivoiton jälkeen.<ref name=hss>{{Kirjaviite | Nimeke = Historian suursanakirja| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1998| Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki| Sivu = 894| Isbn = 951-0-22044-2}}</ref>