[[kuva:LeCommandantMarchand.jpg|200px|thumb|vasen|Piirros Marchandin marssista Afrikan halki, joka päättyi Fashodaan Sudanissa.]]
[[Herbert Kitchener]]in komentama komentama brittiläis-egyptiläinen armeija oli vuonna 1898 edennyt Niilin vartta etelään valloittamaan takaisin Sudania, joka oli joutunut [[Mahdiyya|mahdistikapinallisten]] käsiin. Hän voitti kapinalliset [[Omdurmanin taistelu]]ssa,. Kaksi viikkoa voiton jälkeen Kitchener sai ilmoituksen siitä, että [[Fashoda]]an ylempänä Niilin varrella oli ilmaantunut eurooppalainen sotajoukko, joka oli tosin hänen armeijaansa pienempi.<ref name="Grimberg 1966, s. 296">Grimberg 1966, s. 296</ref> Kyseessä oli kapteeni [[Jean-Baptiste Marchand]]in johtama ranskalainen retkikunta, joka oli vallannut heinäkuussa 1898 nykyisen [[Etelä-Sudan]]in [[Ylä-Niili]]n osavaltiossa sijainneen Fashodan linnoituksen<ref name="Afrika">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2 | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Sovetskaja entsiklopedija | Vuosi = 1987 | Sivu = 511 | Tunniste = }}</ref> (nykyinen [[Kodok]]<ref name="EAHC 216">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Encyclopedia of African History and Culture, volume IV | Julkaisupaikka = New York | Julkaisija = Facts on File | Vuosi = 2005 | Sivu = 216 | Tunniste = ISBN 0-8160-5200-X}}</ref>). Kitchenerin joukot etenivät samaan aikaan kohti etelää ja kohtasivat ranskalaiset syyskuussa Fashodassa.<ref name="EAHC 143" />
Marchand oli paikalla Ranskan ulkoministeri [[Gabriel Hanotaux]]in sinne lähettämänä. Hanotauxin tavoitteena oli sopupolitiikka Euroopassa ja Ranskan alueellisen laajentumisen suuntaaminen siirtomaihin. Afrikassa tavoite oli laajentaa Ranskan aluetta [[Atlantin valtameri|Atlantin valtamereltä]] mantereen itärannikolle. Sinne päästäkseen Ranska pyrki saamaan tukikohtia Niilin varrelta. Hanotaux tiesi tämän johtavan kiistoihin Britannian kanssa, mutta hän halusi tarkoituksellisesti uhmata sitä.<ref name="Grimberg 1966, s. 296" />
Rivi 12:
==Kriisi==
Brittien ja ranskalaisten kohdatessa ranskalaiset olivat nostaneet linnoituksen yläpuolelle [[Ranskan lippu|trikolorinsa]]. Kitchener vaati Marchandia laskemaan lippunsa, mihin tämä ei suostunut vaikka Kitchener varoitti ranskalaisten toimien voivan johtaa sotaan maiden välillä. Kiista muuttui lopulta diplomaattiseksi. Hanotauxin jälkeen kesäkuussa 1898 Ranskan ulkoministeriksi oli noussut [[Théophile Delcassé]]. Delcassén vaihtoehdot olivat vähissä. Hän joko antaisi periksi brittien vaatimuksille vahingoittaen Ranskan mainetta, tai johtaisi maansa sotaan, johon sen sotavoimat olivat valmistautumattomia etenkin laivaston osalta.<ref>Grimberg 1966, s. 297</ref> Parhaillaan käynissäkäynnissä ollut [[Dreyfusin tapaus]] lisäsi lisäksi sisäistä epätasapainoa maassa. Esimerkiksi brittien Pariisin suurlähettiläs pelkäsi tämän voivan johtaa mielettömiin päätöksiin ranskalaisten taholta. Ranskalaiset päättivät lopulta antaa briteille kokonaan periksi. Marchand sai 3. marraskuuta 1898 käskyn laskea lippunsa ja tyhjentää linnoitus.<ref name="Grimberg 1966, s. 298">Grimberg 1966, s. 298</ref> Seuraavana vuonna Ranska ja Britannia tekivät sopimuksen, jolla Britannia tunnusti Ranskan siirtomaavallan [[Marokko|Marokossa]] ja Länsi-Afrikassa, kun taas Ranska luopui tavoitteistaan [[Egypti]]ssä ja [[Sudan]]issa.<ref name="EAHC 143" />
