Avaa päävalikko

Muutokset

68 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
Kontratenori on vain harvoin varsinainen miessopraano, sillä kontratenori on kuitenkin yleensä käynyt läpi jonkinlaisen äänenmurroksen vaikkakin vain vähäisen. Kontratenori on tyypillisesti ollut lapsena poikasopraano. Yleisin kontratenori on miesaltto. Kontratenorilla on tyypillisesti tummat ja ylemmille sävelille hyvin vastakkaiset matalimmat sävelet joillaisia ei vastaavasti ole naisella. Kontratenorin äänestä on yleensä kuultavissa, että laulaja on sukupuoleltaan mies, sillä tyttöjen ja poikien äänet ovat hieman erilaisia jo ennen äänenmurrosta ja miehen ääntöväylä on tyypillisesti kookkaampi kuin naisella mikä luo erilaisen resonoinnin. Kontratenori pystyy laulamaan myös tenorin osuuksia, mutta ääni on kevyempi ja kirkkaampi.
 
[[Keskiajan musiikki|Keskiajalla]] kontratenori korvasi usein naisäänen [[kuoro]]issa, koska naiset eivät saaneet laulaa kirkoissa. Kontratenoreita luokiteltiin contratenor bassukseen (matalampi) ja contratenor altoon (korkeampi). [[Barokkimusiikki|Barokkiaikana]] tälle äänialalle sävellettiin teoksia ehkä eniten eri aikakausista. Kontratenoreita on erityisesti rock-musiikissa jossa miehet laulavat korkealta. Tunnetuimpia kontratenoreita rock-musiikissa ovat [[Journey]]-yhtyeen [[Steve Perry]] ja [[Boston (yhtye)|Boston]]-yhtyeen [[Brad Delp]]. Esimerkkejä kontratenoreista populäärimusiikissa ovat muiden muassa [[Wayne Newton]], [[Alex Newell]], [[Chris Colfer]], [[Jordan Smith]] ja [[Billy Gilman]]. Suomalaisessa populäärimusiikkia kontratenoria edustaa [[Fredi]].
 
Kontratenorin ääniala liikkuu alueella f-c2, mutta saattaa yltää f2:een saakka ja siitä ylöspäinkin. Kontratenori laulaa nykyään oopperassa usein [[kastraattilaulaja|kastraattilaulajien]] osuudet vanhoissa teoksissa. Samoin kontratenorit voivat laulaa oopperassa esimerkiksi altto-äänialan osuuksia, etenkin jos alkuperäisteoksen tarkoittama esittäjän sukupuoli on avoin tai epäselvä.
Rekisteröitymätön käyttäjä