Viikingit olivat tehneet Englantiin ryöstöretkiä ainakin vuodesta 793 alkaen. Luostarit ja pienet kaupungit olivat viikinkien suosikkikohteita. He iskivät laivoillaan rannikolle, keräsivät luostarien hopeat ja muuta saalista ja pakenivat jälleen merelle iskeäkseen seuraavaan kaupunkiin jälleen äkkirynnäköllä. Ryöstöretkiä tehtiin kesäaikana, talveksi palattiin Skandinaviaan.<ref name="TIE"/> Suuren pakana-armeijan toimintatapa ja tavoitteet olivat kuitenkin erilaiset: he tulivat valloittamaan maan jäädäkseen sinne asumaan.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke =Treaty of Alfred and Guthrum - Sociolinguistic Background and Linguistic Analysis | Tekijä =Maria Melanie Meyer | Julkaisija =GRIN Verlag, 2008 | Sivu =4 | Tunniste =ISBN 9783638946636 | www=http://books.google.com/books?id=DqKFwYXonQkC&printsec=frontcover&dq=isbn:9783638946636&cd=1#v=onepage&q&f=false | www-teksti = Google books}}</ref>
Ragnar Lodbrokin poikien [[Ubbe Ragnarsson|Ubben]], [[Halfdan Ragnarsson|Halfdanin]] ja [[Ivar Ragnarsson|Ivarin]] johdolla viikinkiarmeija laski maihin [[EastItä-Anglian Angliakuningaskunta|Itä-Angliaan]]an vuonna 865. East Anglian kuningas [[Edmund Marttyyri|Edmund]] osti rauhan antamalla viikinkien käyttöön hevosia. Vuonna 866 pakana-armeija ratsasti pohjoiseen ja valloitti [[Northumbria]]n kuningaskunnan. He tekivät iskuja [[Mercia]]an ja muualle lähiseuduille. [[Nottingham]]issa viikingit joutuivat piiritykseen, kun anglosaksit kokosivat yhteisen armeijan, jota johtivat Wessexin kuningas [[Ethelred]] ja Mercian kuningas [[Burgred]]. Viikingit joutuivat perääntymään [[York]]iin. Kuningas Edmundin johtamaa [[East Anglian kuningaskunta]]a viikingit joutuivat yrittämään 869 ja 870. Saatuaan Edmundin vihdoin kiinni 870 he antoivat jousimiesten harjoitella käyttäen tätä maalinaan ja katkaisivat lopulta Edmundin kaulan. Edmund julistettiin myöhemmin pyhäksi, ja häntä kutsutaan nimellä Edmund Marttyyri. Viikingit jättivät East Anglian johtoon paikallisen alikuninkaan ja siirsivät päämajansa [[Thames]]ia pitkin [[Reading]]iin. Kesällä 874 Skandinaviasta tuli nimellä ''Great Summer Army'' kutsuttuja lisäjoukkoja, joiden avulla viikingit valtasivat Mercian 874. He perustivat päämajansa [[Repton]]iin, ajoivat kuningas Burgredin maanpakoon ja nostivat nukkehallitsijaksi Burgredin vastustajan [[Ceolwulf II|Ceolwulfin]]. Vuonna 875 viikinkijoukot jakaantuivat, ''Great Summer Army'' siirtyi [[Cambridge]]en ja yritti hyökätä sieltä Wessexiin, kun taas Halfdanin johtama alkuperäinen pakana-armeija siirtyi Yorkiin. Halfdan syrjäytti Northumbrian nukkehallitsijan ja perusti muodollisesti Yorkin eli [[Jorvikin kuningaskunta|Jorvikin kuningaskunnan]] 876, ja asettui itse sen ensimmäiseksi kuninkaaksi. Vuonna 878 Wessexin kuningas [[Alfred Suuri]] joutui viikinkien yllätyshyökkäyksen kohteeksi, pakeni miehineen [[Somerset]]in lakeuksile ja kävi sieltä viikinkejä vastaan sissisotaa. Lopulta [[Ethandunin taistelu]]n jälkeen [[Alfredin ja Guthrumin rauha|Wedmoren rauhassa]] Englanti jaettiin kahtia: Alfredin Wessexiin ja viikinkien [[Danelagen]]iin.<ref>[http://www.anglo-saxons.net/hwaet/?do=get&type=chron&from=856&to=899 Timeline: 856-899] Anglo-Saxon Chronicles</ref><ref name="BRIT"/>
Veljesten johtama armeija jakaantui vuonna 869, kun Ivar Ragnarsson lähti [[Irlanti]]in, ja Halfdan ja Ubbe jäivät Englantiin. Irlannissa Ivarista tuli [[Dublinin kuningaskunta|Dublinin kuningas]]. Ragnar Lodbrokin pojista neljäs, Björn Ragnarsson, ryösteli samaan aikaan Manner-Euroopan rannikoita. Hänellä sanotaan olleen 6 000 miestä ja yli 600 laivaa, jotka tulivat vuodessa niin täyteen ryöstösaalista, että Björnin täytyi lähteä paluumatkalle.<ref name="TIE"/>
