Ero sivun ”Ensimmäinen ristiretki” versioiden välillä

== Taustaa ==

=== Euroopan hajaannus ===

 

Eurooppaan muodostui samalla kaksi uskonnollista keskusta: [[paavi]]n hallitsema [[Rooma]] ja [[isapostolos|isapostoloksen]] ([[Bysantti|Bysantin]] keisarin) hallinnoima [[Konstantinopoli]]. [[Pyhä Leo I|Leo I:n]] ansiosta paavin asema tässä dipolissa nousi hierarkiassa korkeammalle. Länsi-Rooman heikentyessä [[germaanit|germaanien]] ja muiden hyökkäilyjen takia, paavin asema vastavuoroisesti kasvoi. Jo [[Gelasius I|Gelasius I:llä]] oli tarvittava arvovalta moittimaan maallista hallitsijaa kirkon sisäisiin asioihin puuttumisesta. Itä-Euroopassa tilanne oli toinen, sillä keisarilla oli yksiselitteisesti ylin valta, kirkonkin suhteen.<ref>''Ristiretket'', s. 16</ref>

 

=== Islamin vahvistuminen ===

 

Valtakuntaa luodessa syntyi erimielisyyksiä, mitkä johtivat sisällissotiin. Ensin syynä oli sukulaisten suosiminen ja myöhemmin šiiat vaativat, että kalifin tulisi olla Muhammadille verisukulainen, joksi he eivät sunnilaisia [[umaijadit|umaijaideja]] kelpuuttaneet. 700-luvun puolivälissä sunnalaisuutta tunnustaneet [[abbasidit]] kukistivat verisissä taisteluissa vallassa olleet umaijaidit ja perustivat oman kalifaatinsa. Valtamuutos ei vieläkään kelvannut šiioille, joiden mielestä vain Muhammadin serkun [[Ali ibn Abi Talib]]in jälkeläinen oli kyllin arvokas hallitsijaksi. Abbasidien dynastian valta Bagdadissa näytti rapistumisen merkkejä. Egyptissä nousi valtaan šiialaisuutta tunnustaneet [[fatimidit]], jotka perustivat alueelle kilpailevan kalifaatin. Fatimidien alkutaival oli voitokas, sillä he saivat kaapattua abbasidien hallitsemia alueita. Fatimidikalifi [[Al-Hakim bi-Amr Allah]] määräsi Jerusalemin valloitettuaan [[Pyhän haudan kirkko|Pyhän haudan kirkon]] tuhottavaksi. Länsi-Euroopassa teko ei saanut kiitosta.

=== Ristiretken alku ===

==== Armeijan kokoaminen ====

 

Keisarin kutsu tavoitti paavin maaliskuussa pidetyssä [[Piacenzan kirkolliskokous|Piacenzan kirkolliskokouksessa]]. Urbanus oli vakavissaan uhasta, minkä vuoksi hän halusi keskustella siitä laajemmin. Hän halusi pitää vielä samana vuonna kirkolliskokouksen. Paavi oli lähtenyt jo helmikuussa Ranskaa kohti, joten oli luonteva pitää kirkolliskokous Ranskan maaperällä. Urbanus kutsui marraskuussa pidettyyn [[Clermontin kirkolliskokous|Clermontin kokoukseen]] piispoja ja apotteja, joita hän käski vastavuoroisesti tuomaan mukanaan asuinseutunsa maallisia hallitsijoita, lähinnä alhaisempaa aatelistoa kuten paroneita. Aleksios I:n lähettämä avunpyyntö oli kokouksen pääteema. Urbanuksen kokouksen päätteeksi pitämästä saarnasta on olemassa useita erilaisia versioita, mutta ohessa yksi lyhennelmä. Pääajatuksena lienee kuitenkin ollut armeijoiden kokoaminen Jerusalemin kristittyjen auttamiseksi.<ref name="ristiretket36">''Ristiretket'', s. 36</ref>

Armeijan pääryhmä oli valmis lähtemään paavi Urbanuksen toiveiden mukaisesti elokuun puolivälissä vuonna 1096, itäisessä kirkossa juhlittuna [[Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen|Neitsyt Marian taivaaseenastumisen]] päivänä [[15. elokuuta]]. Lähtö ei sujunut aivan suunnitellulla tavalla, sillä Pietari Erakon ja Gautier Tyhjätaskun johtama 40&nbsp;000–50&nbsp;000<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = John Vidmar| Nimeke =The Catholic Church Through the Ages: A History | Vuosi = 2005| Kappale = | Sivu = 124| Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Paulist Press | Tunniste = ISBN 0809142341}}</ref> hengen kokoinen armeija lähti liikkeelle jo huhtikuussa. Tämän joukkion matkaa kutsutaan ''kansan'' tai ''talonpoikien ristiretkeksi''. Vaikka armeija oli suuri, oli mukana olleista suurin osa taitamattomia sodankävijöitä. Mukana oli niin maanviljelijöitä, naisia kuin lapsiakin. Mukana oli kuitenkin joitain taitavia ritareita kuten [[Fulcher Chartresilainen]]. Erakko oli onnistunut luomaan armeijansa keskuudessa vahvan itsetunnon, he uskoivat turkkilaisten juoksevan nopeasti pois heidät nähdessään.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = John Child, Nigel Kelly, Martyn J. Whittock | Nimeke =The Crusades: Student Book. | Vuosi =1992 | Kappale = | Sivu =16 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Heinemann | Tunniste =ISBN 0435312839}}</ref>

 

 

Sana retkeläisiltä oli jo kiirinyt [[Niš]]iin asti, jonne heidät otettiin ystävällisesti vastaan. Heitä ruokittiin kunnes Konstantinopolista tulisi vastaus otettaisiinko heidät vastaan siellä. Bysantin keisari Aleksios I:lle tuli kiire järjestellä tulevaa ristiretkeä, kun hän uskoi armeijan lähtevän liikkeelle vasta elokuun puolivälissä. Pietari Erakko oli suuremman armeijan voimin aivan Tyhjätaskun kannoilla, joten hän päätti tulla Erakkoa vastaan. Lisävahvistuksia oli tiedossa myöhemmin liikkeelle lähteneeltä [[Emicho|kreivi Emicho]]lta. Erakko joutui huonon käytöksensä vuoksi huonoihin väleihin unkarilaisten kanssa. Jopa neljäsosa matkaan lähteneistä sai surmansa vihanpitoa seuranneista hyökkäyksistä. Lopulta elokuun ensimmäisenä päivänä retkeläiset pääsivät Bysantin armeijan saattamana Konstantinopoliin.

 

==== Juutalaisvainot ====

Euroopassa oli ollut juutalaisvastaisuutta jo vuosisatojen ajan, mutta ensimmäisen ristiretken myötä juutalaisia joutui ensi kertaa järjestelmällisen teloituksen kohteeksi. Osa ristiretkeen osallistujista näki, ettei sodassa vääräuskoisia vastaan ollut kyse ainoastaan Pyhällä maalla elävistä muslimeista vaan yhtä lailla myös kotimaassa elävistä juutalaisista. Kesällä 1096 Gottschalkin, Volkmarin ja [[Emicho]]n johtama 10&nbsp;000-henkinen armeija lähetettiin [[Reininlaakso]]on tuhoamaan ja ryöstelemään juutalaisten omaisuutta sekä [[synagoga|synagogia]]. Laajoilta joukkomurhilta ei vältytty. Juutalaisvainoista kertoo muiden muassa kronikoitsija [[Salomon bar Simeon]].

 

=== Paronien ristiretki ===

==== Marssi Konstantinopoliin ja Nikaian valloitus====

Ristiretken pääryhmä lähti liikkeelle elokuussa 1096 neljänä suurena ryhmänä. Näitä neljää ryhmää johtivat Brugesista liikkeelle lähtenyt [[Flanderin kreivi Robert II|Robert Flanderilainen]] ja Espanjan ja Ranskan rajan läheisyydestä liikkeelle lähtenyt [[Toulousen kreivi Raymond IV|Raymond IV Toulouselainen]] sekä [[Lothringen]]in joukkoja johtanut [[Godefroy de Bouillon|Bouillonin Godfrey]] yhdessä veljensä [[Balduin I (Jerusalem)|Baudouin]] kanssa. Italian normanneja johtivat [[Taranton Bohemond]] ja [[Tankred|Hautevillen Tancred]]. Heti alkuun syntyi erimielisyyttä siitä, kuka itse asiassa oli ristiretken johtaja, joksi paavi Urbanus asetti lähettiläänsä [[Adhémar]]in. Ristiretkelle lähti näitä neljää hieman aiemmin viideskin, [[Hugo Vermandoislainen|Hugo Vermandoislaisen]] komentama armeija. Armeijalle kävi kalpaten, sillä he haaksirikkoutuivat ylittäessään [[Adrianmeri|Adrianmeren]] Italian Barista Dyrrhachiumiin (nyk. [[Durrës]], Albania), mutta pääsi määränpäähän Konstantinopoliin vielä saman vuoden marraskuussa. Ranskan kuningas [[Filip I (Ranska)|Filip I]]:ä ei päästetty ristiretkelle mukaan koska hänet oli [[Ekskommunikaatio|julistettu kirkonkiroukseen]]. Ensimmäisellä ristiretkellä viitataan nimenomaisesti näiden aatelisten johtamaan matkaan ja tapahtumiin. Nimeä ''paronien ristiretki'' käytetään erottamaan retki aiemmasta ''kansan ristiretkestä''. Paronien ristiretki on saanut nimensä siitä, että aate vetosi etenkin Ranskan kulttuuripiirissä eläviin paroneihin ja muihin alempiin yläluokan edustajiin.<ref name="Encarta">{{Verkkoviite | Osoite = http://encarta.msn.com/encyclopedia_761561210/Crusades.html#461516728 | Nimeke =III First Crusade | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =MSN Encarta | Viitattu = 10.7.2008 | Kieli = {{en}}}}</ref> Ristiretkiaate vetosi eri henkilöihin eri syistä, joillekin kristinuskon pyhien paikkojen suojelu oli tarpeeksi, mutta toiset lähtivät matkaan puhtaasti rikkauksien toivossa.

 

 

30&nbsp;000-henkiseen armeijaan sisältyi 5&nbsp;000-henkinen ratsukko. Vahvuudeltaan suurin armeija oli Raymond Toulouselaisella, joka otti mukaansa 8&nbsp;500 jalkaväensotilasta ja 1&nbsp;200 ratsuväensotilasta. Kansan ristiretken tuhoisasta päättymisestä oli kulunut vasta muutama kuukausi kun ensimmäiset joukot saapuivat Konstantinopoliin. Joukkojen eriaikainen saapuminen helpotti Aleksiosia, mutta kaupungin sotilaat onnistuivat silti synnyttämään järjestyshäiriöitä.

Aleksios antoi 2&nbsp;000-henkisen armeijansa [[Tatikios]]in komennettavaksi ja käski johdattaa ristiretkeläiset sotaretkeen Vähä-Aasian kautta. Ensimmäinen hyökkäyksen kohde oli seldžukkien sulttaanin pääkaupunki Nikaia, aivan kuten kansan ristiretkelläkin. Toukokuun 14. päivänä vuonna 1097 alkanut [[Nikean piiritys]] sattui turkkilaisten kannalta ikävään aikaan, sillä [[Kilij Arslan I]] oli sotimassa danišmendidejä vastaan Keski-Turkissa. Arslanin kuultua läntisten armeijoiden hyökkäyksestä, hän lähti oitis puolustamaan kaupunkia. Piiritys päättyi turkkilaisten antautumiseen Bysantille 19. kesäkuuta. Ristiretkeläisiä ei päästetty kaupunkiin kuin pienissä joukoissa kerrallaan, koska heidän pelättiin ryöstävän Bysantille arvokas kaupunki. Piirityksen jälkeen seuraavaksi päämääräksi otettiin Jerusalemin ”vapauttaminen vääräuskoisista”. Blois’n kreivi Stefan II kirjoitti optimistisesti kirjeessään vaimollensa, että Jerusalemiin pääsy kestäisi enää vain viisi viikkoa.<ref>''The First Crusade'', s. 99</ref> Sota venyi kuitenkin kahden vuoden mittaiseksi.

 

==== Antiokian piiritys====

Onnistuneen Nikaian valloituksen jälkeen ristiretkiarmeijan pääryhmä marssi Tatikiosin komentamana kohti [[Eskişehir|Dorylaeumia]]. Vahvuudeltaan selvästi heikompi Bohemondin yksikkö marssi pääryhmästä erillään. Osa ristiretkestä kertovista kronikoista ehdottaa, että syynä oli näiden johtajien erimielisyys. Syynä saattoi kuitenkin olla puhdas erehdys. Bohemondin tietoisuuteen tuli, että turkkilaiset tiedustelijat seurasivat heidän liikkeitään ja arveli heidän [[Dorylaeumin taistelu|väijyvän Dorylaeumissa]]. Seldžukkien ohella sotaan liittyi nyt persialaisia, danišmendidejä ja Kaukaasian albaaneita. Taistelut käytiin heinäkuun ensimmäisenä päivänä, ja ne päätyivät ristiretkeläisten voittoon turkkilaisten onnistuneesta yllätyshyökkäyksestä huolimatta, kun Tatikios saapui paikalle. Voiton myötä eurooppalaiset pääsivät käsiksi arvorikkauksiin, mutta mikä tärkeintä, ristiretkeläiset ja bysanttilaiset onnistuivat toimivaan yhteistyöhön kireistä väleistä huolimatta. Dorylaeumin voiton myötä tie Antiokiaan ja sitä kautta Jerusalemiin oli askeleen lähempänä.<ref name="From Constantinople to Antioch">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/144695/Crusades/25602/From-Constantinople-to-Antioch#ref=ref955852 | Nimeke =The First Crusade and the establishment of the Latin states » From Constantinople to Antioch | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Encyclopeadia Britannica | Viitattu = 10.7.2008 | Kieli ={{en}}}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.historynet.com/first-crusade-battle-of-dorylaeum.htm | Nimeke =First Crusade: Battle of Dorylaeum | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Historynet.com | Viitattu = 10.7.2008 | Kieli ={{en}}}}</ref>