Ero sivun ”Vincente Minnelli” versioiden välillä

Minnelli syntyi nimellä '''Lester Anthony Minnelli''', mutta otti käyttöönsä nimen Vincente, todennäköisesti hyötyäkseen isänsä '''Vincent Minnellin''' luomasta urasta teatterin parissa. Teatterin parissa myös nuorempi Minnelli uransa aloitti. [[1930]]-luvulla hän teki sopimuksen ensin [[Paramount Pictures|Paramount]]in kanssa ja sitten [[Metro-Goldwyn-Mayer]]in kanssa, jossa hän vietti vuoden tutustuen eri osastoihin ennen debyyttiään ohjaajana.

''Entertainment Weekly'' -lehti äänesti hänet yhdeksi historian 20 parhaimmaksi ohjaajaksi. Valinta perustuu varmasti hänen musikaalielokuvasaavutuksiinsa, jotka saivat alkunsa vuonna [[1940]], kun hän ideoi erään kohtauksen ''[[Me jazzkuninkaat]]'' -elokuvaan. Seuraavana vuonna valmistui ''[[Me tähdet]]'' -musikaali, joka sijoittui Broadway-maailmaan. [[Mickey Rooney]]n ja [[Judy Garland]]in tähdittämän musikaalin ohjasi [[Busby Berkeley]], mutta Minnelli ohjasi soolokohtaukset. Elokuva sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista. Vuonna [[1942]] hän ohjasi musikaalikohtaukset elokuvaan ''[[Panaman kaunotar]]''. Täytepätkiä hän ohjasi vielä ''[[Rakkautta ja tähtitiedettä]]'' -elokuvaan vuonna [[1944]].

Vuonna [[1943]] hän ohjasi ''[[Tupa taivaassa]]'' -elokuvan, jota muistettiin Oscar-ehdokkuudella parhaasta musiikista. Samana vuonna valmistui ''[[Lainafrakissa]]''-elokuva, joka jäi kuitenkin selkeästi pienemmälle huomiolle. Hänen ensimmäinen täysosumansa oli ''[[Tyttö ja kosija]]'', jonka hän vuonna [[1944]] ohjasi tähtinään [[Judy Garland]] ja [[Margaret O'Brien]]. Elokuva oli huikea taloudellinen menestys tuotantoyhtiö [[Metro-Goldwyn-Mayer]]ille ja se sai myös neljä Oscar-ehdokkuutta.

Hän ohjasi vielä muutaman musikaalielokuvan ennen ensimmäistä vakavaa jännityselokuvaansa, ''[[Salattuja tunteita]]''. Elokuvan [[film noir]]-kuvasto teki vaikutuksen, ja [[Katharine Hepburn]] nähtiin pääosassa yhdessä [[Robert Taylor (näyttelijä)|Robert Taylorin]] ja [[Robert Mitchum]]in kanssa. Mitchum ja Hepburn eivät kuitenkaan tulleet toimeen toistensa kanssa, ja Minnelli kertoi omaelämäkerrassaan, että Mitchum tunsi roolinsa epämukavaksi. Myös ''[[Rouva Bovary (vuoden 1949 elokuva)|Rouva Bovery]]'' ([[1949]]) oli draamaelokuva, joka sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta lavastuksesta mustavalkoelokuvaan.

[[1940]]-luvulla hän ohjasi vielä ''[[Paula kaulassa]]'' -musikaalin, jonka pääosassa nähtiin tuttu [[Judy Garland]]. Elokuva sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista.

Vuonna [[1950]] valmistui Vincente Minnellin uran toinen täysosuma; ''[[Morsiamen isä (vuoden 1950 elokuva)|Morsiamen isä]]'' -komedia. [[Spencer Tracy]], [[Joan Bennett]] ja [[Elizabeth Taylor]] olivat mukana tässä kolmen Oscarin ehdokkaassa. Elokuva sai Minnellin ohjaaman jatko-osan seuraavana vuonna. Mukana oli tutut tekijät, mutta – kuten jatko-osien kohtalona on – se ei ollut verrattavissa esiosaan, ja jäi ilman Oscar-ehdokkuuksia.

[[Tiedosto:Kirk Douglas in The Bad and the Beautiful trailer.jpg|thumb|200px|[[Kirk Douglas]] ''[[Särkyneiden haaveiden kaupunki|Särkyneiden haaveiden kaupungin]]'' trailerissa (1952).]]

''[[Särkyneiden haaveiden kaupunki]]'' valmistui vuonna [[1952]]. Sen ollessa jälleen suuri arvostelumenestys, voitiin nyt viimeistään Minnelliä ryhtyä kutsumaan ohjaajamestariksi. Elokuva voitti viisi Oscaria ja [[Kirk Douglas]] sai ehdokkuuden parhaasta miespääosasta. Tällä kertaa Minnelliä ei huomioitu edes ehdokkuudella.

Menestys jatkui ''[[Iskelmäkaruselli]]''-musikaalin valmistuessa vuonna [[1953]]. Elokuva sai kolme Oscar-ehdokkuutta, mutta Minnelliä ei jälleen huomioitu. ''[[Lumottu laakso]]'' ([[1954]]) toi kolme Oscar-ehdokkuutta ja runsaasti rahaa MGM:lle. Minnellin ura lähti muutaman vuoden mittaiseen alamäkeen, eikä mestariteoksia syntynyt. Vuonna [[1956]] ''[[Hän rakasti elämää]]'' kertoi [[Vincent van Gogh]]in traagisen elämäntarinan [[Kirk Douglas]]in esittäessä maalarimestaria. Minnelli maalasi elokuvan valkokankaalle, mutta sen menestys Oscar-gaalassa jäi vain yhden voiton ([[Anthony Quinn]], miessivuosa) ja kolmen ehdokkuuden päähän.

Vuonna [[1957]] valmistunut ''[[Mieheni entinen]]'' toi kuvaan [[Gregory Peck]]in ja [[Lauren Bacall]]in. Elokuva voitti parhaan käsikirjoituksen Oscarin. Seuraavana vuonna valmistui ''[[Gigi (elokuva)|Gigi]]'', joka nosti Minnellin suurten ohjaajien joukkoon lopullisesti. Elokuva sai yhdeksän Oscar-ehdokkuutta ja voitti niistä jokaisen, myös parhaan ohjauksen sarjan. Se jäi myös viimeiseksi Minnellin kohdalla.

Hän teki seitsemän pitkää elokuvaa. Vuonna [[1960]] valmistunut ''[[Langat kuumina]]'' sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista, ''[[Neljä ratsastajaa (vuoden 1962 elokuva)|Neljä ratsastajaa]]'' ([[1962]]) oli kertomus natsisaksalaisesta Karlista,

[[1970]]-luvunluvulla elokuvateollisuustulivat eroaa [[1960]]-luvun vastaavasta kuin yö ja päivä.{{kenen mukaan}} Muotiin tulivatmuotiin toiminta- ja, road- sekäja kauhuelokuvat. ''[[Kerran kirkkaana päivänä]]'' oli Minnellin viimeistä edellinen elokuvaohjaus, jonka pääosassa nähtiin [[Barbra Streisand]]. Minnelli piti kuuden vuoden tauon ohjauksesta, jonka aikana mm. hänenHänen tyttärensä [[Liza Minnelli]] voitti Oscarin suorituksestaan ''[[Cabaret (elokuva)|Cabaret]]''-musikaalissa. ''[[Kohtalon tuulet]]'' oli vuonna [[1976]] valmistunut fantasiaelokuva, joka jäi Minnellin viimeiseksi. Pääosissa nähtiin [[Ingrid Bergman]] ja ohjaajan tytär [[Liza Minnelli]]. Elokuvaa pidetään yhä tänäkin päivänä surkeana tuotoksenaepäonnistuneena.