Ero sivun ”Ville Salminen” versioiden välillä

{{Näyttelijä

| nimi = Ville Salminen

| kuvankoko =

| syntymäaika = {{Syntymäaika ja ikä|2|10|1908||1}}

| syntymäpaikka = [[Maarianhamina]], [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomi]]

 

==Ura==

Oltuaan Hannes Närhen lavastajaoppilaana 1927–1930 [[Turun Teatteri]]ssa Salminen siirtyi vuonna 1932 lavastajaksi [[Kansan Näyttämö]]lle, josta tie vei lavastaja-näyttelijäksi 1933 [[Kotkan Näyttämö]]lle, 1935 [[Porin Teatteri]]in ja edelleen 1937 [[Helsingin Työväenteatteri]]in. Vuonna 1938 vuorossa oli kiinnitys [[Suomi-Filmi]]in, jossa Salminen lavasti seuraavan kuuden vuoden aikana 16 elokuvaa, näytteli 13 roolia sekä ohjasi ja käsikirjoitti yhden elokuvan. Ohjaustyö on vuoden 1941 ''Viimeinen vieras'', jossa hän myös näytteli ”roistomaista hahmoa”. Suurin osa Salmisen rooleista oli juuri konnia, kuten maineikkaissa ''Kuollut mies'' -elokuvissakin. Salmisen kapeaviiksisille konnanrooleille oli tyypillistä useiden eri kansallisuuksien näyttelminen. Hän oli tuottajien ja ohjaajien mielestä (usein itse) luonteva valinta niin eteläamerikkalaiseksi kuin venäläiseksikin.

 

Vuonna 1947 Salminen siirtyi ensimmäisen kerran [[Suomen Filmiteollisuus|Suomen Filmiteollisuuden]] palvelukseen, jossa hän ohjasi ja lavasti 14 elokuvaa (joista ensimmäinen [[Pekka ja Pätkä -elokuvat|Pekka Puupää-elokuva]] tämän vaiheen viimeinen ohjaustyö) sekä näytteli seitsemässä elokuvassa, lähinnä konnia. Tämän aikajakson merkittävimpiä Salmisen ohjaustöitä ovat ''Kaunis Veera'' ja ''Toukokuun taika''. Saatuaan tarpeekseen ”roskaelokuvista” [[Toivo Särkkä|Toivo Särkän]] tallissa Salminen siirtyi 1953 [[Fennada-Filmi]]iin, jossa hän ohjasi ja käsikirjoitti yhdeksän elokuvaa. Elokuvat olivat poikkeuksetta varsin vaatimattomia tuotoksia (ehkä ''Anua ja Mikkoa'' sekä ''Evakkoa'' lukuun ottamatta), ja pesti Fennadassa päättyi jo 1957. Tämän jälkeen Salminen perusti oman Taskuteatterin, joka toimi vuoden päivät.