Ero sivun ”Volvo” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 40:
1950-luvun alussa Volvo ja brittilainen [[Leyland Motors|Leyland]] toivat kumpikin markkinoille oman linja-auton alustansa, jossa moottori oli sijoitettu makaamaan keskelle autoa, matkustamon lattian alle. Tekniset ongelmat hidastivat tämän linja-autotyypin yleistymistä, mutta vuonna 1966 esitelty Volvon B58-alusta oli kypsä tuote. Tästä alustasta ja sen seuraajaksi 1980-luvun taitteessa tulleesta B10M-mallista tuli maailmanlaajuisesti yksi kaikkien aikojen eniten käytetyistä linja-automalleista, ja sen suosio kesti 2000-luvun taitteeseen saakka, jolloin se joutui väistymään takamoottoristen linja-autojen tieltä. Keskimoottoristen linja-auton alustojen rinnalla Volvo valmisti etumoottorisia alustoja Pohjoismaiden markkinoille 1980-luvun puoliväliin saakka, kehitysmaita varten vielä muutamia vuosia pidempään. Takamoottorisia linja-autoja Volvo alkoi tehdä 1970-luvun alussa.<ref>Kimmo Levä (toim.): ''Maantien ässät: Mobilia-vuosikirja 2005'', s. 63–64. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2005.</ref>
1940-luvulla esitelty Volvon PV-henkilöautomallisto oli pitkäikäinen; sen viimeistä versiota PV 544 ja siihen perustunutta pakettiautomallia Duett tehtiin vuoteen 1965 saakka. Vuonna 1956 markkinoille tuli 121/122-mallisto (Amazon), joka oli tuotannossa 1970-luvun taitteen yli. Vuonna 1966 Volvo esitteli 140-sarjan, jonka seuraajaksi tuli 240-sarja vuonna 1975. 240-sarja pysyi tuotannossa vuoteen 1993 saakka. Näiden rinnalla valmistettiin ylellisempää 160/260-sarjaa, jonka korvasi 740/760-sarja vuonna 1982. Vuonna 1973 Volvo osti kolmanneksen [[Alankomaat|alankomaalaisen]] [[DAF]]in henkilöautotuotannosta, ja vuodesta 1976 lähtien DAF-henkilöautot myytiin Volvo-nimisinä. Näiden rinnalle ja myöhemmin seuraajaksi tuli 340/360-sarja, jota valmistettiin vuoteen
Volvo päätti [[6. syyskuuta]] [[1993]] yhdistyä [[Renault]]in kanssa. Fuusio ei kuitenkaan toteutunut, minkä jälkeen Volvon hallituksen puheenjohtaja [[Pehr G. Gyllenhammar]] erosi [[2. joulukuuta]] [[1993]].<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Lapola, Maija | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1995 | Vuosi = 1994 | Sivu = 8–9 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Tunniste=ISBN 951-1-13254-7}}</ref> Gyllenhammar oli neuvotellut Renaultin johtajan [[Louis Schweitzer]]in kanssa kolme vuotta yhdistymisestä. Osa osakkeenomistajista vastusti kuitenkin suunnitelmaa. Lisäksi monet Volvon johtajista eivät olleet tyytyväisiä jo olemassa olevaan strategiseen kumppanuuteen Renaultin kanssa. Kun Volvon toimitusjohtaja [[Soren Gyll]] kuuli johdon vastustuksesta, hän ilmoitti asiasta Gyllenhammarille, joka veti fuusioehdotuksensa pois ja erosi.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Dwyer, Paula | Otsikko = Why Volvo Kissed Renault Goodbye | Julkaisu = Businessweek | Ajankohta = 19.12.1993 | www = http://www.businessweek.com/stories/1993-12-19/why-volvo-kissed-renault-goodbye}}</ref>
| |||