Ero sivun ”Erich von Manstein” versioiden välillä

OKH vastusti uhkarohkeaa ja kaavoista poikkeavaa suunnitelmaa voimakkaasti ja esimerkiksi yleisesikuntapäällkkö Franz Halder - alkuperäisen operaatio Keltaisen käsikirjoittaja - kutsui suunnitelmaa "mielettömäksi" tahtoen panssarien odottavan hitaampaa tykistöä ja jalkaväkeä tehokkaan yhteishyökkäyksen toteuttamiseksi. Panssaristrategi Guderian puolestaan inhosi Halderin vanhakantaista ajatusta kaikkien aselajien yhteishyökkäyksestä ja puhui nimenomaan ilmavoimien ja panssarien varaan nojaavien nopeiden ja syvien iskujen puolesta. Jopa liitoutuneiden keskuudessa maineen yhtenä parhaista saksalaisista sotilaista saanut von Rundstedt epäili suunnitelman olevan liian vaativa toteutettavaksi. Guderian totesikin muistelmissaan operaatisouunnitelman olleen niin poikkeuksellinen, että suunnitelmaan uskoivat vain von Manstein, Hitler ja hän itse. Von Manstein sensijaan ei saanut taidonnäytteestään juuri kiitosta; hän komensi pelkästään yhtä jalkaväkiarmeijakuntaa toisessa hyökkäysaallossa ja Hitler jopa myöhemmin väitti suunnitelman olleen hänen omansa.<ref>McCarthy Peter ja Mike Syron: Panssarisota, Koala-kustannus 2012, s. 74-78.</ref>

 

 

Vaikkakaan von Manstein ei koskaan kyseenalaistanut [[Adolf Hitler]]in asemaa armeijan ylipäällikkönä, hän oli yksi niistä harvoista kenraaleista, jotka uskalsivat sanoa vastaan, usein pääesikunnan katsoessa vierestä. Tämä olisi johtanut jonkun muun kohdalla korvaamiseen toisella upseerilla, mutta von Manstein oli Hitlerin silmissä kerta toisensa jälkeen todistanut kykynsä. Lopulta von Mansteinin näkemyserot Hitlerin kanssa johtivat hänen viraltapanoonsa vuonna 1944. Mansteinin kehittyneeseen strategiseen näkemykseen on mahdollisesti vaikuttanut se, että hän oli innokas ja myös melko vahva shakinpelaaja.