Ero sivun ”Kuningatar Annan sota” versioiden välillä

'''Kuningatar Annan sota''' (1702–1713) oli toinen neljästä ranskalaisten ja intiaanien sodista, jotka sodittiin [[Ranskan kuningaskunta|Ranskan]] ja [[Englannin kuningaskunta|Englannin]] (myöhemmin [[Ison-Britannian kuningaskunta|Iso-Britannia]]) välillä [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]] maanosan herruudesta. Se oli osa [[Espanjan perimyssota]]a, joka sodittiin pääosin Euroopassa. Kahden päätaistelijan lisäksi sotaan liittyi useita intiaaniheimoja ja Espanja, joka oli Ranskan puolella. Sota tunnettiin kuningatar [[Anna (Englanti)|Annan]] sotana brittiläisissä siirtomassa. Muita nimiä sodalle olivat '''Kolmas intiaanisota''' ja Ranskassa '''Toinen mannertenvälinen sota'''.

Vuonna 1701, kuningas [[Kaarle II (Espanja)|Kaarle II:n]] kuoltua edellisenä vuonna, [[Espanjan perimyssota|syttyi sota]] siitä kuka seuraisi häntä Espanjan valtaistuimelle. Vaikka sodassa oli aluksi mukana vain muutama maa Euroopassa, toukokuussa 1702 sota laajeni kun [[Englannin kuningaskunta|Englanti]] julisti sodan [[Espanja]]lle ja [[Ranskan kuningaskunta|Ranskalle]].<ref>Thomas, s. 405–407.</ref> Sotatoimia Pohjois-Amerikassa edisti entisestään olemassa olevat erimielisyydet raja-alueilla, jotka erottivat näiden valtojen siirtomaat. Tämä epäharmonia oli kaikkein selväpiirteisin Englannin siirtomaiden pohjois- ja lounaisrajoilla, jotka tuolloin ulottuivat eteläisestä [[Carolinan provinssi]]sta pohjoiseen [[Massachusettsin lahden provinssi]]in; lisäksi siirtomaa-asutuksia oli [[Newfoundland]]issä ja [[Hudsoninlahti|Hudsoninlahdella]].<ref>Stone, s. 161, 165.</ref>

Englannin siirtomaiden kokonaisväkiluku oli tuolloin arvioitu olevan 250 &thinsp;000, [[Virginian siirtomaa|Virginian]] ja [[Uusi-Englanti|Uuden-Englannin]] olessa asutuimpia.<ref>Craven, s. 288.</ref> Näiden siirtomaiden väkikeskittymät olivat rannikkolla, sisämaassa olevien pienten asutusten lisäksi, joskus ulottuen jopa [[Appalakit|AppalakienAppalakkien vuoristoon]].<ref>Katso esim. karttaa lähteessä Winsor, s. 341, jossa on kartta vuodelta 1687 kaakkoisista siirtomaista.</ref> Useimmat eurooppalaisista uudisasukkaista tiesivät vain vähän maanosan sisäosista, AppalakienAppalakkien länsipuolella ja [[Suuret järvet|Suurten järvien]] eteläpuolella. Tätä aluetta hallitsivat alkuperäisheimot, tosin ranskalaiset ja englantilaiset kauppiaat olivat työntyneet alueelle. Espanjalaiset [[lähetyssaarnaaja]]t ''[[Espanjan Florida|La Floridassa]]'' olivat perustaneet lähetystyöverkoston käännyttääkseen alkuperäisasukkaat [[Katolinen kirkko|roomalaiskatolisiksi]].<ref>Weber, s. 100–107.</ref> Espanjan väkiluku oli suhteellisen pieni (noin 1 &thinsp;500), ja alkuperäisasukkaita joita he yrittivät käännyttää oli arviolta 20 &thinsp;000.<ref>Cooper and Terrill, s. 22.</ref> Ranskalaiset löytöretkeilijät olivat paikallistaneet [[Mississippi (joki)|Mississippi-joen]] suun, jonka lähelle he olivat perustaneet pienen siirtomaan vuonna 1699 [[Fort Maurepas]]iin (lähellä nykyistä [[Biloxi|Biloxi, Mississippiä]]).<ref>Weber, s. 158.</ref> Sieltä he alkoivat perustaa kauppareittejä sisämaahan, luoden hyvät suhteet [[Choctawit|Choctawiehin]], suuri heimo jonka vihollisiin kuuluivat brittiläisten liittolaiset [[Chickasawit]].<ref>Crane, s. 385.</ref> Kaikki nämä kansat olivat kärsineet osakseen euraasialaisista [[Infektio|tartuntataudeista]] kuten [[Isorokko|isorokosta]], jotka varhaiset löytöretkeilijät ja kauppiaat olivat tuoneet.<ref>Waselkov and Hatley, s. 104.</ref>

Pohjoisessa konfliktilla oli alueellisten kiistojen lisäksi vahva taloudellinen osatekijä. Newfoundlandissa sijaitsi brittiläinen siirtomaakunta [[St. John’s (Kanada)|St. John’s]] ja ranskalainen siirtomaakunta [[Plaisance]], joissa molemmissa oli useita pienempiä pysyviä asutuksia. Saarella sijaitsi myös monia kausittaisia asutuksia, joita eurooppalaiset kalastajat käyttivät.<ref>Drake, s. 115.</ref> Nämä siirtolaiset, joita oli yhteensä 2 &thinsp;000 englantilaista ja 1 &thinsp;000 ranskalaista vakituista asukasta (ja useita kausikohtaisia vierailijoita), kilpailivat keskenään [[Newfoundlandin matalikko|Newfoundlandin matalikon]] kalavesistä, joita käyttivät myös Acadien kalastajat (joka kattoi silloin nykypäivän [[Nova Scotia]]n, [[New Brunswick]]in ja Massachusettsin.<ref>Pope, s. 202–203.</ref><ref>Drake, s. 115, 203.</ref>

[[Acadie]]n ja Uuden Englannin raja-alue säilyi kyseenalaisena huolimatta rajalla käydyistä taisteluista [[Kuningas Vilhelmin sota|kuningas Vilhelmin sodassa]]. [[Uusi Ranska]] määritteli Acadien rajan sijaitsevan Kennebec-joella [[Maine (osavaltio)|Mainen]]n eteläpuolella.<ref name="William Williamson 1832. p. 27">Williamson, s. 27; Griffiths, s. 61; Campbell, s. 21.</ref> Katolista lähetystyötä tehtiin Norridgewockissa, Penobscotissa ja ranskalaisessa asutuksessa Penobscotin lahdella, jotka olivat kaikki kärsineet Acadieen päin vaeltavien Uuden Englannin siirtolaisten hyökkäksistä kuningas Vilhelmin sodassa.<ref>Drake, s. 36</ref> Raja-alueet [[Saint Lawrence (joki)|Saint Lawrence -joen]] ja Massachusettsin sekä New Yorkin välissä olivat vielä alkuperäisasukkaiden asuttamia (pääosin [[Abenakit|abenakien]] ja [[Irokeesit|irokeesien]]), ja yhdyskäytävää [[Hudson (joki)|Hudson-joen]] ja [[Champlainjärvi|Champlainjärven]] välillä oli käytetty ryöstöretkiin molempiin suuntiin aiemmissa konflikteissa. Vaikka alkuperäisasukkaiden uhka oli jokseenkin vetäytynyt johtuen tautien ja edellisen sodan harventamista asukasluvuista, heidät nähtiin yhä uhkana syrjäisille asutuksille.<ref>Drake, s. 150.</ref>