Ero sivun ”Eläinkoe” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lain nimi kirjoitettu väärin ja muutenkin keksitty omasta päästä |
vähän paremapaa |
||
Rivi 11:
==Eläinkokeiden historia==
Eläinkokeet alkoivat 1800-luvun alkupuolella, kun käsitykset kemiallisista aineista alkoivat selkiintyä. Espanjalainen toksikologi [[Mathieu Orfila]] tutki myrkytyksiä koirakokeissa ja osoitti monet uskomukset vastamyrkyistä vääriksi sekä osoitti, että myrkytyksen uhreista voidaan saada oikeudellisesti päteviä kemiallisia todisteita. Samoihin aikoihin ranskalainen [[François Magendie]] alkoi tutkia myrkkyjen kuten [[strykniini]]n vaikutusmekanismia ja hänen oppilaansa [[Claude Bernard]] tutki monipuolisesti fysiologiaa käyttäen mm. sammakoita. Hän mm. havaitsi, että [[hiilimonoksidi]] (häkä) sitoutuu veren [[hemoglobiini]]in ja että nuolimyrkky [[kurare]] vaikuttaa hermon ja lihaksen välissä olevaan [[Hermo-lihasliitos | hermo-lihasliitokseen]].<ref name="historia">Tuomisto J, Koulu M, Farmakologian historiaa, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p. ss. 22-24. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3.[http://www.medicina.fi Verkossa]</ref> avasivat tien tieteelliselle käsitykselle ihmiselimistön toiminnasta aikaisempien taikauskoisten käsitysten sijaan, ja niistä alkoi ymmärrykseen pohjautuva sairauksien hoito ja lääkkeiden käyttö. Nämä eläinkokeet tehtiin kuitenkin aikana, jolloin enempää [[anestesia]]a kuin kivunlievitystäkään ei tunnettu. Tältä ajalta periytyy ennen muuta Englannissa käytetty sana vivisektio eli elävältä leikkaaminen. Tuon ajan tutkimusselostukset ovatkin karua luettavaa, eikä sellaista missään sivistysvaltiossa enää hyväksyttäisi. Englannissa säädettiinkin vuonna 1876 eläimiin kohdistetun julmuuden kieltävä laki (Cruelty to Animals Act, 1876).<ref>William Paton: Man & Mouse. Animals in Medical Research.Oxford University Press, Oxford 1984. ISBN 0-19-217734-6.</ref> Toisaalta samaan aikaan myös kaikki ihmisen leikkaukset, esim. amputaatiot tehtiin ilman anestesiaa ja kivunlievitystä. Ainoa yleisesti käytetty kivunlievitys oli viinaryyppy.
1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa eläinkokeet tulivat tärkeäksi osaksi nykylääketieteen kehitystä. [[Fysiologia]]sta voidaan mainita esim. [[Ivan Pavlov | Pavlovin]] käyttäytymiskokeet koirilla, josta alettiin ymmärtämään refleksien suuri merkitys. Myöhemmin mm. [[antibiootti]]en kehitys perustui suurelta osalta jyrsijöillä tehtyihin tutkimukseen, mm. [[Alexander Fleming]] osoitti [[penisilliini]]n tehoavan jyrsijöiden infektioihin.<ref>Männistö PT, Tuominen RK, Solunseinämää heikentävät bakteerilääkkeet. Kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J (toim.): Farmakologia ja toksikologia, 8. painos. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3 [http://www.medicina.fi Verkossa] </ref> Koe-eläinten käyttö lääkkeiden ja kemikaalien turvallisuuden osoittamiseksi lisääntyi 1900-luvun puolivälin molemmin puolin osin onnettomuuksien jälkeen. Ensin [[Sulfonamidit | sulfalääkkeet]] aiheuttivat munuaisvauriokatastrofin 1938, ja syyksi osoitettiin lääkkeen liuotukseen käytetty [[etyleeniglykoli]].<ref>Gallo MA. History and scope of toxicology, kirjassa Klaassen C, toim., Casarett and Doull's Toxicology. McGraw-Hill, New York 2013. ISBN 978-0-07-176923-5.</ref> Sitten turvalliseksi luultu [[talidomidi]] aiheutti raajaepämuodostumia 1958 alkaen. Kesti vähän aikaa, ennen kuin ymmärrettiin sen vaikutuksen kohdistuvan raskauden aikana melko lyhyeen herkkään aikaan, minkä takia sitä ei ensin havaittu rotilla.<ref>Komulainen H. Mutageenisuus, karsinogeenisuus ja teratogeenisuus, ss. 133-142, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, 2012. ISBN 978-951-97316-4-3. [http://www.medicina.fi Verkossa] </ref>
| |||