Ero sivun ”Magnetoenkefalografia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p link, muot |
|||
Rivi 15:
Euroopan ensimmäiset [[SQUID-magnetometri]]t kehitettiin apul. prof. [[Toivo Katila]]n johtamassa matalien lämpötilojen fysiikan laboratoriossa toimineessa tutkimusryhmässä [[TKK]]:n [[Teknillisen fysiikan osasto]]lla 1970-luvun alkupuolella. Laitteet mahdollistivat korkealaatuisten magneettisten herätevasteiden mittaukset. Kuulovasteita laitteilla mittasi LL [[Riitta Hari]]; tutkimusryhmän ensimmäinen kuuloherätevastetutkimus julkaistiin v. 1979. Hari siirtyi Katilan ryhmästä v. 1982 [[Kylmälaboratorio]]on, joka oli irtaantunut Teknillisen fysiikan osastosta erilliseksi yksiköksi v. 1973. MEG-laitekehitys jatkui prof. [[Olli Lounasmaa]]n johdolla Katilan ryhmän erikoistuessa sydäntutkimukseen tiiviissä yhteistyössä [[HYKS]]:n lääkärien kanssa. Kylmälaboratorion ensimmäisen MEG-laitteen teki venäläinen Viktor Vvedensky<!-- onko kaksi v-kirjainta? -->; laitetta käytettiin kylmälaboratorion v. 1980 valmistuneessa, [[VTT]]:n kehittämässä magneettisesti suojatussa huoneessa.
Fyysikoista ja matemaatikoista koostunut MEG-teknologiaa kehittänyt tutkimusryhmä oli koko ajan teknisesti alan kärjessä valmistaen 1-kanavaisen MEG-laitteen v. 1982, 4-kanavaisen v. 1984, 7-kanavaisen v. 1986, 24-kanavaisen v. 1989 ja 122-kanavaisen v. 1992. Viimeksi mainittu laite oli vuonna 1989 Lounasmaan perustaman [[Neuromag]] Oy:n kehittämä. Neuromagista (
Neuromag Oy on kehittänyt SQUID-laitteita perustamisestaan (1989) lähtien.
Rivi 25:
== MEG-mittaus ==
Mittauksissa tutkittava henkilö tyypillisesti istuu kypäränmallisen mittauslaitteen alla. Kypärän sisällä ovat magneettikenttää mittaavat [[SQUID]]-anturit, jotka toimiakseen vaativat erittäin kylmän toimintalämpötilan. Tästä syystä MEG-kypärä on yhteydessä termospullomaiseen suureen säiliöön, jossa oleva nestemäinen helium pitää anturit kylminä, -269
Tyypillisessä MEG-mittauksessa samaa ärsyketyyppiä (esim. puheääni) esitetään kymmeniä kertoja. MEG-signaali analysoidaan useimmiten keskiarvoistamalla noin sekunnin pätkä aivomagneettikäyrää kaikkien samantyyppisten ärsykkeiden jälkeen. Näitä herätevasteita verrataan eri ärsyketyyppien välillä. MEG-signaalista voidaan myös selvittää aivojen rytmisen toiminnan määrä kullakin taajuudella.
| |||