Ero sivun ”Siirtymämetalli” versioiden välillä

'''Siirtymämetallit''' eli '''siirtymäalkuaineet''' ovat [[alkuaine]]ita, joiden [[atomi|atomeissa]] on toiseksi uloimmalla [[elektronikuori|elektronikuorella]] vajaasti täytetty [[orbitaali|d-orbitaali]].<ref name=LaitinenToivonen>{{kirjaviite | Tekijä = Risto Laitinen, Jukka Toivonen | Nimeke = Yleinen ja epäorgaaninen kemia (16. painos) | Sivut = 297–298 | Luku = Siirtymämetallien yleisiä ominaisuuksia | Julkaisija = Otatieto | Vuosi = 2004 | Tunniste = ISBN 951-672-242-3}}</ref> Siirtymäalkuaineisiin kuuluvat [[Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä|jaksollisen järjestelmän]] 3.-11. ryhmien alkuaineet, [[jakson 4 alkuaine|neljännessä jaksossa]] alkuaineet [[titaaniskandium]]staista [[kupari]]in, [[jakson 5 alkuaine|viidennessä jaksossa]] [[yttrium]]ista [[hopea]]an, [[jakson 6 alkuaine|kuudennessa jaksossa]] [[lantaani]]sta [[kulta]]an ja [[jakson 7 alkuaine|seitsemännessä jaksossa]] [[aktinium]]ista [[röntgenium]]iin. Kaikki siirtymäalkuaineet ovat [[metalli|metalleja]].

Siirtymämetalleille on ominaista, että ne voivat esiintyä yhdisteissä useammalla kuin yhdellä [[hapetusluku|hapetusluvulla]] toisin kuin monet pääryhmien alkuaineet. Siirtymäalkuaineet muodostavat ainakin yhden positiivisen ionin, jolla on osittain täyttynyt d-[[atomiorbitaali|orbitaali]].