Ero sivun ”Inkerin lippu” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Wgn (keskustelu | muokkaukset) p kv |
|||
Rivi 11:
[[Pohjois-Inkerin Hoitokunta|Pohjois-Inkerin hoitokunnan]] ylimääräisessä kokouksessa [[11. maaliskuuta|11.3.]][[1921]] vahvistettiin Inkerin lipun mitat ja värit: ''pohja keltainen; risti: sininen; ristin reunamaviivat: tiilenpunaiset. Koko: korkeus: 100 cm.: 35 keltaista, 5 punaista, 20 sinistä, 5 punaista, 35 keltaista. Pituus 150 cm: 45 keltaista, 5 pun., 20 sinistä, 5 pun. 75 keltaista.''[http://www.inkerikeskus.fi/historia/lippu.htm]
* keltaista 109, 116 tai 123
* punaista 179 tai 485
* sinistä 286, 293 tai 300
Viron inkerinsuomalaisten liitto käyttää lipun väreinä keltaista 123, punaista 485 ja sinistä 285, joka on samalla myös [[Viron lippu|Viron lipun]] sininen.[http://www.inkeri.ee/
==Lipun historia==
Rivi 40 ⟶ 38:
[[Tarton rauha]]ssa [[14. lokakuuta|14.10.]]1920 Neuvosto-Venäjä lupasi toteuttaa Inkerissä laajan kulttuuri-itsehallinnon. Suomi luopui vaateistaan Inkerin alueisiin ja veti joukkonsa pois Neuvosto-Venäjän alueelta. Suomalainen Erikoispataljoona piti jäähyväisparaatin Kirjasalossa [[5. joulukuuta|5.12.]] ja laski Inkerin lipun pataljoonan komentajan kapteeni [[Juho Sihvo]]n komennossa. Suomalaiset joukot marssivat takaisin Suomeen lipuin ja vaakunoin koristellun portin alitse.
Rykmentin kirjuri Reino Vesikko rykmentin käyttämän lipun [[Inkeriläisten kulttuuriyhteisöt|Inkerin Liiton]] huostaan. Kun liitto lakkautettiin [[Moskova]]n välirauhansopimuksen mukaisesti "[[fasismi|fasistisena]] järjestönä" [[26. marraskuuta|26.11.]][[1944]], Reino Vesikko vei lipun mukanaan [[Ruotsi]]in. Ruotsi oli [[kylmä sota|kylmän sodan]] aikana ainoa pohjoismaa, jossa Inkerin lippua saattoi vapaasti käyttää. Inkerinsuomalaisten kesäjuhlilla [[1949]] lipun tunnisti alkuperäiseksi sen ensimmäinen lipunkantaja vuodelta 1919, Aatami Kämpäs. Vesikon palattua Suomeen vuonna 1949 lippu jäi [[Inkeriläisten kulttuuriyhteisöt|Ruotsin Inkeri-liiton]] aktivistille Matti Randefeltille (Pylsylle), joka säilytti sitä 40 vuotta kotonaan [[Örebro]]ssa. [[10. kesäkuuta|10.6.]][[1999]] historiallinen lippu luovutettiin heimoveteraanien läsnä ollessa [[Sotamuseo]]lle [[Helsinki]]in.[http://www.inkeriliitto.fi/kansalliset-tunnukset/heraldiset.html] [http://www.sampo.ru/~inkeri/articles.php?lng=fi&pg=35]
[[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] olojen [[Glasnost|vapautuminen]] 1980-luvun lopulla johti siihen, että Neuvostoliiton eri kansallisuudet järjestäytyivät. NL:n ensimmäinen kansallinen inkeriläisjärjestö perustettiin [[Viron neuvostotasavalta|Virossa]] lokakuussa [[1988]]. Järjestön lippu vihittiin [[Tartto|Tartossa]] [[18. joulukuuta|18.12.]]1988. Inkerissä toimivan Inkerin Liiton lippu nostettiin salkoon ensimmäisen kerran [[laskiainen|laskiaisjuhlilla]] 1989
==Lähteet==
Rivi 48 ⟶ 46:
{{Kirjaviite | Tekijä=Laurla, Kari K. | Nimeke=Inkeri. Lippu & vaakuna | Selite= | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Collegium heraldicus fennicus / Airut | Vuosi=1989 | Tunniste=ISBN 951-96133-1-5}}
{{Verkkoviite | Osoite =http://www.inkeri.ee/
Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Viron inkerinsuomalaisten liitto | Viitattu =
{{Verkkoviite | Osoite=http://www.inkerikeskus.fi/historia/lippu.htm | Nimeke=Inkerin historiaa: Inkerin lippu | Julkaisu=Inkerikeskus ry:n verkkosivusto | Julkaisija=Inkerikeskus ry | Viitattu=25.6.2009}}
|