Ero sivun ”Armand de Bourbon-Conti” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w |
kh |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Undated miniature of Armand de Bourbon, Prince of Conti by an anonymous artist.jpg|thumb|right|300px|Armand de Bourbon,
{{lähteetön}}
'''Armand de Bourbon, Contin ruhtinas''' ([[11. lokakuuta]] [[1629]], [[Pariisi]] – [[21. helmikuuta]] [[1666]], [[Pézenas]]) oli Ranskan ylhäisaateliin kuuulunut ruhtinas. Hän oli nuorin ja toinen poika [[ruhtinas]] [[Henri II Condé]]n lapsista, sekä [[Louis II Condé]]n ja Anne Geneviève de Bourbon-Condén, Longuevillen [[herttua]]ttaren veli.
Conti
Hän oli terveydeltään heikko ja lievästi [[kyttyräselkäisyys|kyttyräselkäinen]]. Hänen vanhempansa suunnittelivatkin pojalleen kirkollista uraa ja laittoivat hänen [[Clermont]]in [[jesuiitat|jesuiittojen]] kouluun, jossa hän oli samaan aikaan [[Molière]]n kanssa. Hänet nimitettiin jo 12. joulukuuta 1641 [[Saint-Denis]]in apottiluostarin ”komentaja-[[apotti|apotiksi]]”.<ref>Tätä termiä käytettiin, kun munkit eivät saaneet itse, kuten perinne oli, valita itselleen apottia, vaan sen määräsi ylempi taho, esimerkiksi arkkipiispa tai hallitsija.</ref> Seuraavana vuonna hänet nimitettiin [[Clunyn luostari|Clunyn]] apotiksi
Conti suoritti 6. elokuuta 1643 opinnoissaan ensimmäisen maisterintutkintonsa, ja vuonna 1646 hän sai teologian oppiarvon [[Bourges]]in yliopistosta. Samana vuonna isänsä kuoleman jälkeen hän alistui [[perheneuvosto]]n päätökseen, että hän jatkaisi vielä vuoden [[jesuiitat|jesuiittojen]] koulussa. Päätös ei todellakaan miellyttänyt nuorta ruhtinasta.
Tammikuussa 1649 Conti
Fronden painostuksesta [[kardinaali Mazarin]] joutui pakenemaan ulkomaille vuonna 1651, ja samalla johtajakolmikko vapautettiin 7. helmikuuta samana vuonna. Condé oli äkkijyrkkä valtion suhteen ja esti Contia avioitumasta Charlotte de Lorrainen (1627–1652) kanssa, joka oli [[Anna Itävaltalainen|Anna Itävaltalaisen]] uskotun, Chevreusen herttuattaren tytär. Vuonna 1653 Conti oli vetäytynyt maaseudulle Pézenasiin [[Languedoc]]in maakuntaan.
Kesäkuussa 1654 Contin piti jättää vaimonsa ja ottaa tehtäväkseen [[Katalonia]]a valloittaneen armeijan johtaminen. Hän joutui lähtemään uudelleen sotaretkelle [[Espanja]]an keväällä 1657. Hänen kuninkaallinen suosionsa oli korkeimmillaan, kun hänet nimitettiin
Vuosina 1653–1656 Conti oli
[[Ludvig XIV (Ranska)|Ludvig XIV]] soi hänelle vuotuisen 60 000
Contin hauta turmeltiin [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksessa]] ja luut siirrettiin Port-Royale-des-Champsin luostarin kryptaan [[Pariisi]]in.
|