Ero sivun ”Antoine Watteau” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Aikuisiän teokset: selvennä-m |
→Aikuisiän teokset: kh, selvennys termille sijaishallituksen kausi |
||
Rivi 28:
Vuonna 1709 Watteau tavoitteli [[Prix de Rome]]a, mutta Akatemia hylkäsi hänen anomuksensa. Vuonna 1712 hän haki sitä uudestaan, ja häntä pidettiin niin hyvänä, että yhden vuoden Rooman-apurahan myöntämisen sijasta hänet otettiin Akatemian täysjäseneksi. Vasta viiden vuoden kuluttua hän sai luovutetuksi vaaditun ”[[hyväksymistyö]]n”, mutta se oli hänen mestariteoksiaan: ''Pyhiinvaellus Kytheraan'', josta käytetään myös nimeä ''[[Maihinnousu Kytheraan]]''.
Kiinnostavaa kyllä, että vaikka Watteaun maalaukset näyttävät edustavan
Vaikka hänen kypsän iän maalauksensa näyttävät olevan kevytmielisiä ''[[Fête galante|fêtes galantes]]'' -kuvauksia, niissä todellisuudessa näkyy puhdasta melankoliaa, elämän turhuuden kokemista, minkä vuoksi hän on 1700-luvun taiteilijoiden joukossa taiteilija, joka on lähinnä moderneja vivahteita. Hänen monet jäljittelijänsä, kuten [[Nicolas Lancret]] ja [[Jean-Baptiste Pater]], lainailivat hänen aiheitaan mutta eivät tavoittaneet hänen henkeään.
Rivi 38:
[[Kuva:WatteauPierrot.jpg|thumb|left|Watteaun [[Pierrot]]'n ''[[commedia dell'arte]]'' -näyttelijä, noin 1718–1719, jota perinteisesti on pidetty ”Gillesinä” ([[Louvre]]).]]
Watteau huolestutti ystävänsä suhtautumalla välinpitämättömästi tulevaisuuteensa ja taloudelliseen turvallisuuteen
[[Kuva:Antoine Watteau 030.jpg|thumb|''La Boudeuse'', [[Eremitaaši]]: ”Keimaillen, kuitenkin viattomasti flirttaillen taiteilijan kuvitelmien sankarit, tahattoman välinpitämätön nainen ja hänen hyvin valpas seuralaisensa, on kuvattu lempeän ivallisesti. Heidän haurasta hienostunutta maailmaansa hallitsee runollinen tunnelma, jossa on hiven kaihomielistä melankoliaa.”<ref>[http://hermitagemuseum.org Eremitaaši]</ref>.]]
|