Ero sivun ”Antoine Watteau” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
→‎Aikuisiän teokset: kh, selvennys termille sijaishallituksen kausi
Rivi 28:
Vuonna 1709 Watteau tavoitteli [[Prix de Rome]]a, mutta Akatemia hylkäsi hänen anomuksensa. Vuonna 1712 hän haki sitä uudestaan, ja häntä pidettiin niin hyvänä, että yhden vuoden Rooman-apurahan myöntämisen sijasta hänet otettiin Akatemian täysjäseneksi. Vasta viiden vuoden kuluttua hän sai luovutetuksi vaaditun ”[[hyväksymistyö]]n”, mutta se oli hänen mestariteoksiaan: ''Pyhiinvaellus Kytheraan'', josta käytetään myös nimeä ''[[Maihinnousu Kytheraan]]''.
 
Kiinnostavaa kyllä, että vaikka Watteaun maalaukset näyttävät edustavan ''[[Sijaishallitsijan kausi|sijaishallitsijan kauden]]'' {{selvennä|Tarkoitetaanko Ludvig XIV:n alaikäisyyden aikaa,ajan jolloin Mazarin käytti kuninkaan valtaa?}}(1638–1651) aristokraattista tyylikkyyttä (joskin hän todellisuudessa eli pääosan lyhyttä elämäänsä Ludvig XIV:n loppukauden ahdistavassaitsevaltiuden ilmapiirissä), hänellä ei koskaan ollut ylhäisiä suojelijoita. Hänen ostajansa olivat [[Porvari|porvareita]], kuten pankkiireja ja kauppiaita.
 
Vaikka hänen kypsän iän maalauksensa näyttävät olevan kevytmielisiä ''[[Fête galante|fêtes galantes]]'' -kuvauksia, niissä todellisuudessa näkyy puhdasta melankoliaa, elämän turhuuden kokemista, minkä vuoksi hän on 1700-luvun taiteilijoiden joukossa taiteilija, joka on lähinnä moderneja vivahteita. Hänen monet jäljittelijänsä, kuten [[Nicolas Lancret]] ja [[Jean-Baptiste Pater]], lainailivat hänen aiheitaan mutta eivät tavoittaneet hänen henkeään.
Rivi 38:
[[Kuva:WatteauPierrot.jpg|thumb|left|Watteaun [[Pierrot]]'n ''[[commedia dell'arte]]'' -näyttelijä, noin 1718–1719, jota perinteisesti on pidetty ”Gillesinä” ([[Louvre]]).]]
 
Watteau huolestutti ystävänsä suhtautumalla välinpitämättömästi tulevaisuuteensa ja taloudelliseen turvallisuuteen ikäänaivan kuin aavistaen, ettei eläisi pitkään. Hän oli tosiasiassa ollut sairaalloinen ja ruumiiltaan hauras jo lapsena. Hän matkusti 1720 Lontooseen tapaamaan tohtori Richard Meadia, joka oli ajan muodikkaita lääkäreitä ja Watteaun taiteen ihailija. Lontoon kostea ja savuinen ilma kumosi tohtori Meadin terveellisen ruoan ja lääkkeiden vaikutuksen. Watteau palasi Ranskaan ja vietti viime kuukautensa suosijansa Abbé Harangerin maatilalla, jossa hän 36-vuotiaana kuoli 1721. Kuolinsyy oli ehkä tuberkuloottiseentuberkuloottinen kurkunpään tulehduksen 36-vuotiaanatulehdus. Abbé sanoi Watteaun olleen viimeisinä elinpäivinään puolitajuton ja takertuneen siveltimeensä ja maalanneen ilmaan kuvitteellisia maalauksia.<ref>Dormandy, Thomas. ”The white death: the history of tuberculosis”. New York University Press, 2000. p.11.</ref>
[[Kuva:Antoine Watteau 030.jpg|thumb|''La Boudeuse'', [[Eremitaaši]]: ”Keimaillen, kuitenkin viattomasti flirttaillen taiteilijan kuvitelmien sankarit, tahattoman välinpitämätön nainen ja hänen hyvin valpas seuralaisensa, on kuvattu lempeän ivallisesti. Heidän haurasta hienostunutta maailmaansa hallitsee runollinen tunnelma, jossa on hiven kaihomielistä melankoliaa.”<ref>[http://hermitagemuseum.org Eremitaaši]</ref>.]]