Ero sivun ”Vaara-Suomi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
p Käyttäjän 81.209.102.102 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 194.157.14.226 tekemään versioon. |
||
Rivi 4:
Eteläisessä Vaara-Suomessa on [[Järvi-Suomi|Järvi-Suomen]] maisemia vesistöineen, ja pohjoisessa on jo melkein tunturin korkuisia vaaroja, kuten [[Ruka]]tunturi, joka on nimestään huolimatta tieteellisesti luokiteltu vaaraksi. Alue on vaarojen muodostamaa ylänköä. Talvet ovat runsaslumisia: vuodessa satavasta vedestä noin puolet tulee lumena. Alueella on usein [[tykky]]lunta, ilman kosteudesta johtuen puihin kiteytynyttä lunta. Vaara-Suomesta poikittainen keskiosa kuuluu [[Maanselkä (vedenjakajaseutu)|Maanselän]] vedenjakajaseutuun.
Vaara-Suomen erikoisuus on se, että vaarojen rinteillä on ravinteikkaampi maaperä kuin alavilla mailla. Tämä johtuu siitä, että korkea vedenkoskematon maa vaarojen rinteillä on pysynyt ravinteikkaana, kun taas alavat maat ovat menettäneet ravinteita vesien huuhtomina meriin, kuten esimerkiksi [[jääkausi|jääkauden]] ajan [[Yoldiameri|Yoldiamereen]]. Maaperän ravinteikkuuden takia Vaara-Suomessa on etenkin Kainuun alueilla lehtoja. Lehdot ovat kuitenkin yksittäistapauksia, sillä maapeite ja kasvillisuus on niukkaa niukkaravinteisen kallioperän takia.
[[Kuva:Pekka Halonen - Pioneers in Karelia - Google Art Project.jpg|thumb|left|250px|Maaperän kivikkoisuus on ollut haaste monissa töissä. Pekka Halonen: ''Tienraivaajia Karjalassa'' (1900)]]
[[Kuva:Hjortron.png|thumb|left|250px|Lakka on tyypillinen Vaara-Suomen soiden kasvi]]
| |||