Ero sivun ”Flapper” versioiden välillä

[[KuvaTiedosto:Louise Brooks ggbain.32453u.jpg|thumb|225pxupright|Näyttelijä [[Louise Brooks]] vuonna [[1927]].]]

[[KuvaTiedosto:LifeFlapper1922.jpg|thumb|upright|Yhdysvaltalaisen ''Life''-lehden kansikuva vuodelta [[1922]].]]

Flapper-termi tuli Yhdysvalloissa käyttöön [[Frances Marion]]in suositusta vuoden [[1920]] elokuvasta ''[[The Flapper]]'', jossa päätähtenä oli [[Olive Thomas]]. Thomas oli esiintynyt samantapaisessa elokuvaroolissa jo vuonna [[1917]], vaikka siinä kyseistä termiä ei vielä käytettykään. Hänen viimeiset elokuvansa vaikuttivat voimakkaasti siihen, minkälainen kuva ihmisille muodostui ”flapper-tytöistä”. [[Clara Bow]], [[Louise Brooks]], [[Joan Crawford]] ja monet muut näyttelijät perustivat roolihahmonsa tälle samalle käsitykselle flapper-tytöistä.

Yhdysvalloissa [[Yhdysvaltain kieltolaki|kieltolain]] vastustaminen oli yksi flapper-kulttuurin keskeisistä piirteistä. Laillisten kapakoiden ja kabareeravintoloiden sulkeutuessa alkoholijuomien sala-anniskelupaikoista tuli näkyviä ja suosittuja. Tämä ristiriita lainkuuliaisen, uskonnollispohjaisen [[raittiusliike|raittiusliikkeen]] ja kaikkialla läsnä olevan alkoholinkulutuksen välillä johti yleiseen auktoriteettien halveksuntaan. Flapper-tyttöjen itsenäisyys saattaa olla perua ”[[Gibson girl]]in” roolimallista [[1890-luku|1890-luvulta]]. Vaikka sotia edeltäneen ajan muoti ei kovin paljon muistuta flapper-tyttöjen tyyliä, heidän itsenäisyytensä ja [[feminismi]]nsä on saattanut johtaa flappereiden määrätietoiseen asenteeseen 30 vuotta myöhemmin.

Yhdysvaltalaiset kirjailijat ja taiteilijat, kuten [[F. Scott Fitzgerald]], [[John Held Jr.]] ja [[Anita Loos]], popularisoivat flappereiden elämäntyyliä teoksissaan, ja flappereita alettiin pitää puoleensavetävinä, holtittomina ja itsenäisinä. Flapper-villitystä kritisoineiden joukossa oli muiden muassa kirjailija-kriitikko [[Dorothy Parker]]., Kirjoituksessaanjoka ”Flappers:teki Hatepilaa Song”villityksestä hänkirjoituksessaan teki”Flappers: pilaaHate villityksestäSong”.

Heidän tanssityylejään, kuten [[Charleston (musiikkitanssi)|charlestonia]], [[shimmy]]ä, [[bunny hug]]ia ja [[black bottom]]ia, pidettiin shokeeraavina.

[[KuvaTiedosto:Vilmabanky.jpg|thumb|upright|Näyttelijä [[Vilma Banky]] ajan muodin mukaisissa lyhyissä hiuksissa ja [[kellohattu|kellohatussa]] vuonna [[1927]].]]

Suosiostaan huolimatta flapperien elämäntapa ei selvinnyt [[WallVuoden Streetin1929 pörssiromahdus|Wall Streetin pörssiromahduksesta]] ja sitä seuranneesta [[1930-luvun lama|lamakaudesta]]. Valoisa elämänasenne ja [[hedonismi]] eivät yksinkertaisesti löytäneet paikkaansa 1930-luvun taloudellisten vastoinkäymisten keskellä. Pikemminkin tämä vuosikymmen toi muassaan konservatiivisia reaktioita ja uskonnollista herännäisyyttä, joka hävitti perin juurin liberaalin elämäntyylin ja 1920-luvun muodit. Itsevarma flapper-tytön roolimalli on kuitenkin monin tavoin sallinut nykyaikaisen naisen tehdä itsestään näkyvän ja pysyvän osan länsimaista yhteiskuntaa.