Ero sivun ”Antti Hyvärinen (mäkihyppääjä)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Anr (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 13:
Rovaniemellä syntynyt Hyvärinen hyppäsi ensimmäisiä kertoja [[Ounasvaara]]n mäestä [[jatkosota|jatkosodan]] talvina. Vuonna [[1951]] hän sai hopeaa nuorten sarjassa Suomen mestaruuskipailussa. [[Talviolympialaiset 1952|Vuoden 1952 olympialaisissa]] Hyvärinen oli seitsemäs ja [[Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1954|Falunin MM-kisoissa 1954]] yhdeksäs. [[Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1958|Lahden MM-hiihtoihin 1958]] hän ei päässyt kaaduttuaan marraskuussa 1957 Ounasvaaran mäessä ja jouduttuaan lonkkamurtuman vuoksi jättämään koko talven kilpailut väliin. Myös Keski-Euroopan mäkiviikolla Hyvärinen koki kovia: Oberstdorfin kisassa joulukuussa 1955 hän kaatui menettäen tajuntansa, mutta talvi jatkui paremmissa merkeissä, sillä olympiavoiton lisäksi Hyvärinen nappasi ykkössijan [[Holmenkollen]]in mäkikisassa. Helmikuussa 1955 hän voitti Cortinan olympialaisten esikisat<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Pirhonen, Pentti | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1956 | Vuosi = 1955 | Sivu = 352–353 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava}}</ref>.
Hyvärinen valittiin [[Vuoden urheilija]]ksi vuonna 1956.<ref>[http://www.urheilutoimittajat.fi/3574/vuoden-urheilija Vuoden Urheilija valinnat vuodesta 1947 lähtien]</ref> Helmikuussa 2017 hänet nimettiin [[Hiihtomuseo]]n pohjoismaisten hiihtolajien kunniagalleriaan.<ref>[http://www.ksml.fi/urheilu/Hakulinen-ja-M%C3%A4ntyranta-ensimm%C3%A4isin%C3%A4-hiihtolajien-kunniagalleriaan/927151 ]</ref>
Seuratasolla Hyvärinen edusti [[Ounasvaaran Hiihtoseura]]a, jonka puheenjohtajanakin hän myöhemmin toimi. Ainoan Suomen mestaruutensa hän saavutti vuonna 1954. Samana vuonna hän hyppäsi [[Planica]]ssa koko uransa pisimmän hypyn, 105 metriä. Vuosina 1960–1964 hän oli [[Suomen Hiihtoliitto|Suomen Hiihtoliiton]] mäkivalmentajana.
| |||