Ero sivun ”Olavi Hänninen” versioiden välillä

'''Mauno Olavi Hänninen''' ([[18. elokuuta]] [[1929]], [[Helsinki]] – [[12. heinäkuuta]] [[1989]] Helsinki) oli [[Suomi|suomalainen]] poliitikko, joka toimi [[Demokraattisen nuorison maailmanliitto|Demokraattisen nuorison maailmanliiton]] varapuheenjohtajana, [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen kommunistisen puolueen]] varapuheenjohtajana (1971–1981), [[Sisäasiainministeriö|sisäasiainministerinä]] (1975–1976) ja [[Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö|SAK]]:n toisena puheenjohtajana (1976–1987).

Olavi "Ola" Hänninen aloitti poliittisen uransa jo nuorena liittymällä SKP:hen 1945.<ref>Suomen kommunistisen puolueen toiminnasta 16. ja 17. edustajakokousten välillä (SKP 1975), s. 48. SKP 1975.</ref> Hän kävi [[Sirola-opisto]]n 18-vuotiaana ja toimi sen jälkeen viitisentoista vuotta [[Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto|Suomen demokraattisen nuorisoliiton]] eri tehtävissä. 1960-luvun puolivälissä Hänninen sai kutsun koulutukseen [[Moskova]]an. Suomeen paluun jälkeen hänet valittiin [[SKP:n Helsingin piirijärjestö|SKP:n Helsingin piirisihteeriksi]] 1966, kun [[Olavi J. Laine]] jätti tehtävän tälle tultuaan valituksi [[eduskunta]]an.<ref>Leppänen, Veli-Pekka Leppänen: ''Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999)'', s. 82, 179. Edita 1999.</ref>

Hänninen lukeutui SKP:ssa puolueen uudistajiin ja 1970-luvulla hän oli puoluejohdossa yksi niistä enemmistöläisistä, jotka vastustivat "[[Taistolaisuus|taistolaista]]" oppositiota aktiivisimmin. 26. marraskuuta 1971 Hänninen valittiin SKP:n varapuheenjohtajaksi [[Erkki Salomaa]]n tilalle. Hänninen oli myös [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|Suomen kansan demokraattisen liiton]] valinta [[Miettusen II hallitus|Miettusen hätätilahallituksen]] "asuntoministeriksi" 1975. Ministerin ura kuitenkin päättyi jo kesällä 1976, kun Hänninen siirtyi SAK:n kakkosjohtajaksi. Hänninen kuului SKP:n poliittiseen toimikuntaan vuoden 1969 edustajakokouksesta 1980-luvun puoleenväliin.<ref>Leppänen, Veli-Pekka Leppänen: ''Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999)'', s. 179. Edita 1999.</ref>