Ero sivun ”Kuuba” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 194.157.172.27 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Veikk0.ma tekemään versioon. |
→Historia: w, f |
||
Rivi 87:
[[Kristoffer Kolumbus]] saapui Kuuban saarelle ensimmäisenä [[Eurooppalainen|eurooppalaisena]] 1492.<ref name="BBCTL">[http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/country_profiles/1203355.stm Timeline Cuba] BBC news</ref> Espanjalaiset alkoivat kuitenkin asettua saarelle vasta 20 vuotta myöhemmin [[Diego Velázquez]]in johdolla. Espanjalaiset alistivat tainot ''[[encomienda]]''-järjestelmään. Tainot nääntyivät pakkotyöhön viljelmillä ja kaivoksissa, ja eurooppalaisten tuomat taudit jylläsivät. Vuonna 1550 tainoja oli alle viisituhatta. Espanjalaiset toivat saarelle [[afrikka]]laisia orjia vuodesta 1526 alkaen.<ref name="LPHIST"/>
[[1500-luku|1500-luvun]] puolivälistä [[1700-luku|1700-luvun]] puoliväliin Kuubassa oli jatkuvia yhteenottoja varakkaiden espanjalaisten kauppiaiden ja merirosvojen välillä. Espanjalaiset yrittivät turhaan suojata omaisuuttaan rakentamalla linnoituksia saaren satamien ympäristöön. Vuonna 1762 Espanja liittyi [[Seitsenvuotinen sota|seitsenvuotiseen sotaan]] Ranskan puolelle Britanniaa vastaan. Britit näkivät mahdollisuuden vallata Espanjan tuottoisat omistukset Karibialla ja valtasivat [[Havanna]]n. Brittien valtakaudella [[sokeriruoko|sokeriruo'on]] viljely kukoisti, varsinkin kun vuonna 1790 saarelle pakeni ranskalaisia plantaasinomistajia [[Haitin vallankumous|Haitin orjakapinan]] tieltä. Vuoteen 1820 mennessä Kuubasta kehittyi maailman johtava sokerintuottaja, ja vastamuodostunut Yhdysvallat oli sen suurin asiakas.<ref name="LPHIST"/>
Kuuba pysyi pitkään Espanjalle uskollisena, ja siirtokunnassa ei syntynytkään itsenäisyysaatetta [[1800-luku|1800-luvun]] alussa, kun muut Espanjan siirtomaat pyrkivät itsenäisyyteen.<ref>Valtonen, s. 443.</ref> Orjuutta kannattanut [[kreoli]]eliitti alkoi kuitenkin pitää itseään syrjittynä, ja vuosisadan puoliväliin mennessä Kuubassakin alkoi viritä toiveet itsenäisyydestä. Rinnalla heräsi myös ajatus liittymisestä Yhdysvaltoihin, jonka etelävaltioissa orjuus oli sallittua. Ensimmäinen laajamittainen yritys itsenäistymiseen alkoi lokakuussa 1868, kun [[Carlos Manuel de Céspedes]]in plantaasilla käynnistyi [[kymmenvuotinen sota]].<ref>Valtonen, s. 444.</ref> Espanjalaiset solmivat rauhan keskenään riitautuneiden kapinallisten kanssa 1878.<ref>Valtonen, s. 445.</ref>
Rivi 95:
=== Itsenäisyys ===
[[Tiedosto:1952Batista.jpg|thumb|120px|left|Fulgencio Batista]]
Kuuba itsenäistyi vuonna 1902. Yleislakko vuonna 1933 syöksi presidentti [[Gerardo Machado]]n vallasta ja nosti armeijan kersantti [[Fulgencio Batista]]n maan johtoon. Maan presidenttinä oli [[Federico Laredo Brú]], mutta todellinen johto oli Batistan käsissä. Vuonna 1940 Batista nimitettiin presidentiksi.<ref name="BBCTL"/> Batista joutui kuitenkin syrjään vuonna 1944, kun presidentiksi valittiin Ramon Graú. Vuonna 1948 presidentiksi tuli [[Carlos Prío Socarrás]], jonka Batista syrjäytti vuonna 1952.<ref> ''Otavan iso tietosanakirja, osa 4''. Helsinki: Otava, 1962.</ref> Niin sanottu [[Plattin lisälauseke]] rajoitti Kuuban itsenäisyyttä ja
Vuonna 1959 [[Fidel Castro]] syrjäytti Batistan epäsuositun ja korruptoituneen hallinnon [[Kuuban vallankumous|vallankumouksessa]]. Batista pakeni Yhdysvaltoihin, jonne hän siirsi myös huomattavan määrän rahaa. Lisäksi Kuubasta lähti noin 700 000 Batistan kannattajaa. Yhdysvallat, [[Yhdistynyt kuningaskunta|Iso-Britannia]], [[Ranska]] ja [[Neuvostoliitto]] sekä lähes kaikki Latinalaisen Amerikan maat tunnustivat Kuuban uuden hallituksen jo tammikuun 1959 ensimmäisellä viikolla. Castron johtama [[26. heinäkuuta -liike|26. heinäkuuta]] -sissiliike koostui [[Liberaali|liberaaleista]] ja maltillisista vasemmistolaisista, mutta myöhemmin Castro julisti vallankumouksen olleen luonteeltaan sosialistinen, keskitti vallan käsiinsä, perui vapaat vaalit ja unohti lupauksensa vanhan 1940 perustuslain kunnioittamisesta. Sissiliikkeen nimi juontui vallankumouksen lähtölaukauksena olleesta, Castron johtamasta hyökkäyksestä Moncadan varuskuntaan Santiagon kaupungin liepeillä 26. heinäkuuta 1953 ja sen esikuvana oli Ranskan [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikainen [[Ranskan vastarintaliike|vastarintaliike]].<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Cuba, Castro, and the United States | Tekijä = Philip W. Bonsal | Sivu = 57–58 | Julkaisija = University of Pittsburgh Pre | Vuosi = 1971 | Tunniste = ISBN 9780822984337}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://library.miami.edu/uml/chc/2010/10/14/cuban-memories-the-cuban-constitution-of-1940-then-and-today/ | Nimeke = Cuban Memories: the Cuban Constitution of 1940, then and today | Julkaisu = Cuban Heritage Collection | Ajankohta = 2010}}</ref> <ref> Tauno Kuosa: ''Oman aikamme maailmantapahtumat II'' (2. painos), s. 210. Porvoo: WSOY, 1965.</ref> Castron kehittämää omalaatuista sosialismia on kutsuttu "castrolaisuudeksi", joskus myös "fidelismiksi".<ref> Dan Gordin, Olavi Laine ja Kari Tapiola: ''Maailma 1945–71'', s. 350. Helsinki: Otava, 1972.</ref>
Rivi 107:
Syyskuussa 1960 perustettiin "vallankumouskomiteoita" (CDR), jotka vakoilivat naapurustoja.<ref name=lewis/> Kuuba rakensi Latinalaisen Amerikan toiseksi suurimman armeijan.<ref name=military>{{cite web|url=http://www.disam.dsca.mil/pubs/Vol%205-2/Cuban.pdf|title=Cuban armed forces and the Soviet military presence}}</ref>
Vuosina
===Kylmän sodan aika===
| |||