Ero sivun ”Vesiviskuri” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
p Yksi sana muutettu.
Rivi 7:
Rakenne on mahdollisimman yksinkertainen: se käsittää pystysuoran noin neljä metriä korkean noin 15–20 senttimetriä paksun nousuputken, jonka juuressa on käyttöventtili. Putken yläpäästä alkaa noin puolentoista metrin pituinen kääntyvä vaakaosa, jonka päässä on alaspäin suuntautuva putki, jonka päässä on reikäsäleikkö ja peltinen suppilo tai kumiletkun pätkä. Leveäraiteiden viskurit ovat korkeampia kuin kapearaiteiden suuremman veturikoon johdosta; tämän vuoksi moniin niistä liittyy erillinen tukirakenne pysty- ja vaakaputkien välisessä kulmassa. Joidenkin viskurien kärjessä oli [[Suomen rautateiden opastinjärjestelmä|opastinlyhty]], joka näytti valkoista valoa silloin kun putki oli sivussa ja punaista sen ollessa täyttöasennossa.
 
Betoniperustusten varaanBetoniperustukselle asennettujen viskurien toimivuus talvipakkasilla varmistettiin niin, että täyttöputki tyhjeni itsestään viemärikaivoon käyttöventtiilin sulkemisen jälkeen. KäyttöventtiilikammiotaKäyttöventtiilikaivoa voitiin myös lämmittää höyryllä tai muulla tavoin, jolloin lämmin ilma pääsi nousemaan pystyputken kääntöliitokseen asti.
 
[[Tiedosto:Loimaan rautatievesitorni.jpg|thumb|200px|left|Rautatien vanha vesitorni Loimaan aseman kupeessa.]]Veturi ajetaan viskurin viereen niin että pystyputki osuu oikealle kohdalle; nyt [[lämmittäjä]] kääntää yläputken niin että kumiletku osuu vedentäyttöaukkoon ja hanat avataan.