Ero sivun ”Saksalainen ritarikunta” versioiden välillä

Ritarikunta pyrki valloittamaan pakanallisen [[Liettua]]n ja käännyttämään sen kristinuskoon, mutta se ei onnistunut. Sota Liettuaa vastaan kesti vuodesta 1283 vuoteen 1421 tai 1422. Vuonna 1410 ritarikunta kärsi suuren tappion [[Tannenbergin taistelu (1410)|Tannenbergin taistelu]]ssa (Grunwaldin taistelussa) [[Puola]]a ja Liettuaa vastaan. Ritarikunta hallitsi [[Preussi]]a ja Baltiaa käytännössä itsenäisenä ritarikuntavaltiona aina 1500-luvulle saakka. [[Länsi-Preussi]]n se kuitenkin menetti Puolalle vuonna 1466. Loput Saksalaisen ritarikunnan alueet muuttuivat Puolan vasallivaltioiksi 1525 '''Preussin herttuakunnan''' perustamisen myötä. Suurmestari Koskaotti SaksanPreussin ritarikunnanherttuan hallitsemaarvonimen valtio lakkasisiirtymällä olemasta,Puolan kuninkaan muutuivasalliksi. 1525Herttuakunta astikuului [[Puolan ''dekuningas|Puolan facto'' riippumaton ollut '''Liivinmaan ritarikunta''' (1237 - 1562 ) täysin itsenäiseksi ''de jure''kuninkaan]] [[Läänitys|läänitykseen]].

[[Uskonpuhdistus|Reformaation]]Ilman jälkeenvaltiota ritarikuntavaltiojäänyt Saksan ritarikunta lakkasi vähitellen olemasta. Suurmestari otti[[Uskonpuhdistus|reformaation]] Preussinmyötä. herttuan arvonimen ja siirtyi Puolan kuninkaan vasalliksi. Ritarikunnan rippeiden toiminta keskittyi pitkälti Saksaan, jossa niillä oli hajallaan sijaitsevia maaomistuksia. 1800-luvulla nämäkin joutuivat sekularisaation kohteeksi. Vuonna 1809 [[Napoleon I]] kielsi ritarikunnan toiminnan, minkä jälkeen se saattoi jatkaa toimintaansa vain Itävallassa. [[1834]] ritarikunnan toiminta sallittiin jälleen, mutta sen omistukset jäivät paljolti uusiin, maallisiin käsiin.