Ero sivun ”Vesiviskuri” versioiden välillä

[[Kuva:Viskuri1.jpg|thumb|Katajanokalla oleva, Helsingin satamaradan muistomerkiksi jätetty entinen viskuri, josta on riisuttu käyttöhanakäyttöventtiili ja nokassa olleet kumiletkusuppilo ja opastinlyhty pois.]]

Yleisin käytössä ollut ja oleva vesiviskurityyppi on suoraan vesijohtoverkkoon liitetty. Vesi on tullut joko kunnallisesta vesijohtoverkosta tai rautateiden omasta vesijohdosta ja vesitornista.

Rakenne on mahdollisimman yksinkertainen: se käsittää pystysuoran noin neljä metriä korkean noin 15–20 senttimetriä paksun nousuputken, jonka juuressa on käyttöhanakäyttöventtili. Putken yläpäästä alkaa noin puolentoista metrin pituinen kääntyvä vaakaosa, jonka päässä on alaspäin suuntautuva putki, jonka päässä on reikäsäleikkö ja peltinen suppilo tai kumiletkun pätkä. Leveäraiteiden viskurit ovat korkeampia kuin kapearaiteiden suuremman veturikoon johdosta; tämän vuoksi moniin niistä liittyy erillinen tukirakenne pysty- ja vaakaputkien välisessä kulmassa. Joidenkin viskurien kärjessä oli [[Suomen rautateiden opastinjärjestelmä|opastinlyhty]], joka näytti valkoista valoa silloin kun putki oli sivussa ja punaista sen ollessa täyttöasennossa.

[[Tiedosto:Loimaan rautatievesitorni.jpg|thumb|200px|left|Rautatien vanha vesitorni Loimaan aseman kupeessa.]]Veturi ajetaan viskurin viereen niin että pystyputki osuu oikealle kohdalle; nyt [[lämmittäjä]] kääntää yläputken niin että kumiletku osuu vedentäyttöaukkoon ja hanat avataan.

Nostalgialiikenteen aikakauden alettua ovat monet pitkään kuivillaan seisseet viskurit palautettu aktiivikäyttöön. Joitakin on välivuosina käytetty myös sorakuormiensepelikuormien kasteluun.