Ero sivun ”Viljami Kalliokoski” versioiden välillä

Sota-aikana hänen vastuulleen hallituksessa kuuluivat asutusasiat sekä elintarviketuotanto. SodanVälirauhan aikana hän ministerinä vastasi siirtoväen asuttamisesta muualle Suomeen sekä jatkosodan aikana takaisin vallattujen alueiden jälleenasuttamisesta. Syksyllä 1944 hänen johdollaan linjattiin vielä kolmas asutusurakka alueluovutusten takia. Myös elintarviketuotannossa sotavuodet olivat dramaattisia, sillä nälänhädän uhka Suomessa oli todellinen sekä keväällä 1942 että 1944.

Kalliokoski ei kuulunut hallituksen sisärenkaaseen, joka käsitteli ulkopoliittisia linjauksia. Siitä huolimatta sodan loppuvaiheissa Kalliokoskea vastustaneen maalaisliiton opposition keulahahmoksi nousi ulkopoliittisiin erimielisyyksiin vedonnut [[Urho Kekkonen]]. Kalliokoski kuului ns. vanhojen kasvoihin, joiden ei sallitu asettua ehdolle enää eduskuntavaaleissa 1945. Kalliokosken ja Kekkosen kärjistynyt vastakkainasettelu johti Kalliokosken eroamiseen maalaisliiton johdosta kesken dramaattisen puoluekokouksen kesäkuussa 1945. Eronsa jälkeen Kalliokoski välttyi häntä uhanneelta syytteeltä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Hän oli puolueensa sisällä Kekkosen vastaehdokkaana valittaessa presidenttiehdokasta vuoden 1956 vaaleihin. Vuorostaan puolueensa sisällä oppositioon jäänyt Kalliokoski jatkoi kansanedustajana vuoteen [[1962]] saakka. Sen jälkeen hän toimi vielä mm. kirkollisissa luottamustehtävissä ja oli kirkkohallituksen jäsenenä ja kirkolliskokouksen varapuheenjohtajana siihen asti korkeimpaan asemaan noussut maallikko evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kalliokoski tunnettiin myös taidokkaana puhujana, jonka puheiden määrän on yli kuusi vuosikymmentä kestäneen julkisen uran aikana arvioitu nousseen viiden ja kymmenen tuhannen väliin.