Ero sivun ”Mainio vallankumous” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Xyzäö (keskustelu | muokkaukset)
p p
Rivi 13:
Tilanne kriisiytyi vuonna 1688, kun Jaakolle syntyi poika. Tätä ennen ensimmäisenä perimysjärjestyksessä oli ollut Jaakon protestanttinen tytär [[Maria II (Englanti)|Maria]]. Joukko aiemmin kuninkaalle uskollisen [[Tory-puolue]]en johtohahmoja liittoutui opposition [[Whig|Whig-puolueen]] edustajien kanssa estääkseen katolisen dynastian valtaannousun. [[Salaliitto]] laati suunnitelman Jaakon syrjäyttämiseksi ja Marian nostamiseksi valtaistuimelle yhdessä tämän aviomiehen, [[Alankomaat|Hollannin]] käskynhaltijan Vilhelm Oranialaisen kanssa.
 
Vilhelm teki maihinnousun suuren hollantilaisarmeijan kanssa [[Devon]]in [[Brixham|Brixhamisska]]issa 5. marraskuuta 1688. Hän ei esittänyt vaatimuksia Englannin kruunua kohtaan, vaan sanoi ainoastaan tulleensa pelastaakseen [[protestantismi]]n ja aloitti marssinsa Lontooseen. Vilhelm sai suuren suosion paikallisen väestön keskuudessa, ja myös pohjoisessa joukko aatelisia julistautui hänen kannattajikseen. Jaakon lähimmät joukot ryhmittyivät [[Salisbury]]yn, mutta Jaakon liittyessä armeijaansa kävi selväksi, etteivät miehet halunneet taistella, ja myös upseereiden uskollisuus oli kyseenalainen. Ennen kuin merkittäviä yhteenottoja ehti tapahtua, Jaakon nenästä alkoi vuotaa verta, eikä vuoto ottanut tyrehtyäkseen. Kuningas piti verenvuotoa huonona enteenä ja määräsi armeijansa vetäytymään. Pian tämän jälkeen Jaakko menetti tukijoukoistaan korkean upseerin [[John Churchill Marlborough]]in ja tyttärensä [[Anna (Englanti)|Annan]], jotka liittyivät Vilhelmin tukijoihin. Kuultuaan, että Vilhelm oli noussut maihin Englannissa Ranskan kuningas [[Ludvig XIV]] julisti sodan Hollannille 26. marraskuuta. Hän ei kuitenkaan hyökännyt Alankomaihin, vaan iski [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] sydämeen 100 000 sotilaan voimin. Näin sai alkunsa [[yhdeksänvuotinen sota]]. Vilhelmin joukot etenivät kohti [[Lontoo]]ta kohtaamatta mainittavaa vastarintaa; ainoa huomattava yhteenotto tapahtui [[Reading]]issa 10. joulukuuta, jolloin kuninkaan joukot kärsivät tappion.
 
Jaakko II yritti paeta Lontoosta 11. joulukuuta ja heitti valtakunnan suuren sinetin [[Thames]]jokeen. Joukko kalastajia otti hänet kuitenkin kiinni Sheppeyn saarella. Tuon päivän jälkeisenä yönä Lontoo oli sekasorron vallassa: huhut kertoivat [[irlanti]]laisen armeijan olevan matkalla kaupunkiin, ja väkijoukot ryöstelivät katolilaisten koteja ja useita ulkovaltojen lähetystöjä. Jaakon palatessa muutaman päivän kuluttua Lontooseen häntä vastassa oli hurraava väkijoukko. Jaakko yritti jatkaa maan hallitsemista, mutta pian Vilhelm lähetti hänelle kehotuksen poistua kaupungista. Vilhelmin marssiessa Lontooseen 18. joulukuuta Jaakko vietiin hollantilaisten sotilaiden vartioimana [[Kent (kreivikunta)|Kentin]] [[Rochester]]iin, mistä hän pakeni edelleen Ranskaan 23. päivänä. Vilhelmin oletetaan tarkoituksellisesti antaneen Jaakolle tilaisuuden paeta, sillä se oli helpoin ja kivuttomin tapa päästä eroon entisestä kuninkaasta maassa, jossa [[Kaarle I (Englanti)|Kaarle I:n]] mestaus oli vielä tuoreessa muistissa.