Ero sivun ”Leinon vangit” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
täydennetään vähän johdantoakin, kun artikkeli on jo näin laajaksi paisunut
karsittu hieman rönsyjä ja toistoa
Rivi 17:
{{Sitaatti|Valvontakomissio lähettää teille luettelon henkilöistä, jotka ovat syyllistyneet sotarikoksiin ja jotka vakoilivat saksalaisten toimeksiannosta ja harrastivat terroritoimintaa Neuvostoliittoa vastaan, näiden henkilöiden pidättämiseksi välittömästi ja ottamiseksi valvonnan alaisiksi rauhansopimuksen 13 artiklan mukaan. Ottaen huomioon, että mainitut luettelossa olevat henkilöt ovat erittäin vaarallisia rikollisia, pyydän Teitä, herra ministeri, näiden henkilöiden pidättämisen jälkeen heti luovuttamaan nämä henkilöt valvontakomissiolle.|Valvontakomission puheenjohtaja, kenraalieversti A. Ždanov.}}
 
Kirjeessä mainittu välirauhansopimuksen 13. artikla velvoitti Suomea avustamaan liittoutuneita sotarikoksista syytettyjen henkilöiden pidättämisessä ja tuomitsemisessa.<ref name="Martelius164" /> Oman kertomansa mukaan Leino kysyi Saarnion mielipidettä, ja tämän mielestä heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin noudattaa määräystä ja suorittaa pidätykset.<ref name="Partanen339" /> Leino määräsi [[Helsinki|Helsingin]] poliisimestari [[Erik Gabrielsson]]in ja kaupungin poliisilaitoksen avustamaan Valpoa pidätyksissä. Myös Fjodorov valvoi ja ohjeisti toimintaa.<ref name="Martelius164" /> Viranomaiset toimivat nopeasti ja valvontakomission nimeämät henkilöt pidätettiin kodeistaan eri puolilta Helsinkiä seuraavan yön aikana ja koottiin Valpon tiloihin Ratakadulle.<ref name="Partanen339" /> Heitä ei kuulusteltu eikä pidätyksen syytä kerrottu.<ref name="Martelius164" /> Listalla olleista [[Unto Parvilahti]] oli pidätettysuljettu jo syyskuussa 1944 [[turvasäilö]]ön ja hänet tuotiin Ratakadulle [[Katajanokan vankila]]sta.<ref>Parvilahti 1957, s. 14, 25.</ref>
 
Aikaisin seuraavan päivän aamuna pidätetyt luovutettiin valvontakomissiolle.<ref name="Partanen339" /> Heidät kuljetettiin käsiraudoissa suomalaisella poliisiautolla [[NKVD|NKVD:n]] miesten vartioimina komission käytössä olleelle [[Malmin lentoasema]]lle, jossa Ždanov oli heitä vastassa.<ref name="Martelius166">Martelius 1994, s. 166.</ref> Malmilta vangit lennätettiin kahdella [[DC-3]]-lentokoneella [[Moskova]]an. Yrjö Leino itse sai vasta myöhemmin päivällä tietää, että pidätetyt oli jo viety pois Suomesta.<ref name="Partanen339" /> Muistelmissaan Leino kertoi, ettei tällaisesta ollut sanallakaan puhuttu hänen ja Savonenkovin keskustelussa.<ref name="Vettenniemi345" /> Lisäksi hän sanoi antaneensa määräyksen vain pidätykseen, ei luovutukseen ulkomaille. Tutkija [[Pekka Kauppala]] on pitänyt mahdollisena, että pidätettyjen luovutuksen valvontakomissiolle olisivat suorittaneet omavaltaisesti jotkut punaisen Valpon johtohenkilöt ilman Leinon varsinaista määräystä.<ref name="Kauppala38">Kauppala 2011, s. 38–40.</ref> Myös valvontakomission brittiläiset jäsenet saivat kuulla tapahtuneesta vasta jälkikäteen ja tuomitsivat menettelyn.<ref name="Partanen339" />
Rivi 31:
! Nimi !! Elinvuodet !! Taustaa !! Tuomio Neuvostoliitossa !! Muuta
|-
| '''Boris Björkelund''' || 1893–1976<ref name="Leitz288">Leitzinger 2008, s. 288–289.</ref> || EntinenSyntyjään [[Pietarinsuomalaiset|pietarinsuomalainen]], meriupseeri keisarillisen Venäjän laivastossa,. Suomen yleisesikunnan palveluksessa 1921–1938, antiikkikaupan omistaja.<ref>Björkelund 1966, s. 5, 7, 15.</ref><ref name="Parvi27">Parvilahti 1957, s. 27–28.</ref> Toimi 1920-luvun alussa ulkoministeriön ja yleisesikunnan tiedustelijana Neuvostoliiton suuntaan.<ref>Partanen 2010, s. 345–346.</ref> || 10 vuotta vankeutta<ref name="smersh">[http://www.smershbook.com/finns/Lists/Arrested%20Finns/By%20Last%20Name%202.aspx Stalin's Secret Weapon: Arrested Finns (By name)] {{en}}. Viitattu 30.12.2012.</ref> || 1951 tuomiota pidennettiin 5 vuodella ja rangaistukseen lisättiin omaisuuden takavarikoiminen.<ref>Björkelund 1966, s. 268.</ref> Palasi Suomeen 15.11.1955.<ref name="uhrit">Juha Pohjonen: ''Valvontakomission uhrit: Ihmisluovutukset Neuvostoliittoon 1944–1955'', s. 75. Kustannusosakeyhtiö HAI, 2011.</ref> Kirjoitti kokemuksistaan 1966 kirjan ''Stalinille menetetyt vuoteni''.<ref>[http://luettelo.helmet.fi/record=b1165673~S9*fin Stalinille menetetyt vuoteni] Helmet-kirjastohaku.</ref>
|-
| '''Pjotr Bystrejevski''' || 1904–1948<ref name="smersh" /> || Tupakkatehdas [[Fennia (tupakkatehdas)|Fennian]] työläinen, talvisodan aikana rintamapropagandan palveluksessa.<ref name="smersh" /> || || Tuomio muutettiin 1947 vankeudeksi.<ref name="smersh" /> Kuoli nälkään [[Vladimir]]in vankilassa joulukuussa 1948.<ref name="uhrit" /><ref name="Kauppala44">Kauppala 2011, s. 44.</ref>
Rivi 93:
Boris Björkelundin usein lainatun arvion mukaan kenraali Dobrovolski olisi ollut joukosta ainoa poliittisesti riittävän merkittävä luovutuksen kannalta.<ref name="Partanen343" /> Pekka Kauppalan mukaan taas Kronstadtin kapinaa johtanut Stepan Petritšenko oli joukon historiallisesti merkittävin henkilö – ei tosin enää vuonna 1945.<ref name="Kauppala43">Kauppala 2011, s. 43.</ref> Toisaalta Petritšenko oli Valpon tietojen mukaan ilmoittanut kannattavansa Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestystä ja suunnitellut sopimuksen tekemistä valvontakomission kanssa voidakseen palata normaalisti kotimaahansa.<ref name="Partanen343-347" />
 
Osa luovutetuista oli ollut mukana äärioikeistolaisessa poliittisessa toiminnassa ja valvontakomission brittiläisjäsenen [[J. H. Magill]]in mukaan ”muutamat olivat pahamaineisia natseja”. Saksalaissyntyinen Richard Dahm oli [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|NSDAP:n]] jäsen, suomalainen Unto Parvilahti tiedettiin myös kansallissosialistiksi ja venäläinen Dobrovolski johti Venäläisten fasistien kansallinen järjestö (NORF) -nimisen emigranttiorganisaation toimintaa Suomessa.<ref name="Partanen343-347" /> Unto Boman (myöh. Parvilahti) poikkesi muista luovutetuista sikäli, että hän oli joukon ainoana palvellut [[Hitlerin Saksa]]n asevoimissa. Björkelundin ohella hän oli luovutetuista myös ainoa syntyperäinen Suomen kansalainen. Boman oli liittynytkuulunut sodan aikana [[suomalainen Waffen-SS-pataljoonavapaaehtoispataljoona|suomalaiseen Waffen-SS-pataljoonaan]] kesällä 1941 ja osallistunuthoitanut Saksansen itärintaman taisteluihin [[Ukraina]]ssa, josta hän oli jo melko pian siirtynyttoimistoa [[Berliini]]in. Suomalaisten SS-miesten pääosan palattua kotimaahan kesällä 1943 Boman jäi muutaman muun vapaaehtoisen kanssa Berliiniin hoitamaan suomalaisten asioita. Boman itse palasi Suomeen vasta syyskuun alussa 1944, minkä jälkeen hänet suljettiin heti [[turvasäilö]]önssä.<ref>Vettenniemi 2004, s. 349–351.</ref> Tutkija Erkki Vettenniemi on päätellyt Bomanin päätyneen valvontakomission haaviin keväällä 1945 sen vuoksi, että hän oli näkyvin [[SS]]-johdon kanssa veljeillyt suomalainen kansallissosialisti, minkä lisäksi hänellä arveltiin olevan sisäpiirin tietoa Berliinistä.<ref>Vettenniemi 2004, s. 373.</ref>
 
===Luovutusvaatimuksen mahdolliset syyt===
Rivi 119:
== Tapauksen jälkipuinti ==
===Käsittely Suomen hallituksessa===
Leino kertoi pidätyksistä pääministeri Paasikivelle 23. huhtikuuta 1945 ja tämä keskusteli asiasta ulkoministeri [[Carl Enckell]]in kanssa. Paasikivi ja Enckell katsoivat molemmat, ettei valvontakomission käskyn noudattaminen ollut vältettävissä.<ref name="Partanen339" /><ref name="Paasikivi" /> Suomen päättäjien sisäpiirissä tapauksesta oli jo ehtinyt liikkua erilaisia huhuja. Presidentti [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheim]] kertoi seuraavana päivänä Paasikivelle kuulleensa "kaupungilla puhuttavan", että Leino olisi vangituttanut 200 "valkovenäläistä" ja että nämä oli viety [[Porkkalan vuokra-alue|Porkkalan neuvostotukikohtaan]].<ref name="Martelius167">Martelius 1994, s. 167.</ref><ref name="Paasikivi" /> Mannerheim totesi: ”Tämä menee pitkälle.” Paasikiven kysymykseen, mitä asiassa olisi voinut tai pitänyt tehdä toisin, Mannerheim ei osannut vastata. Viikon kuluttua pidätyksistä Paasikiven luona kävi entinen oikeusministeri, [[Suomen ruotsalainen kansanpuolue|Ruotsalaisen Kansanpuolueen]] (RKP) kansanedustaja [[Ernst von Born]]. Koska sanomalehdet eivät olleet kirjoittaneet luovutuksista sanallakaan, von Born aikoi tehdä asiasta eduskuntakyselyn.<ref name="Paasikivi"/>
 
Leino teki pian tapauksesta selkoa presidentille ja muille ministereille [[hallituksen iltakoulu]]istunnossa, jossa kaikki hyväksyivät hänen menettelynsä. Kokemattomuuttaan Leino ei kuitenkaan ottanut huomioon, ettei istunto ollut virallinen eikä siinä pidetty pöytäkirjaa. Tämä seikka koitui hänelle myöhemmin kohtalokkaaksi, sillä hänen poliittiset vastustajansa saattoivat väittää hänen toimineen omavaltaisesti, eikä Leinolla ollut kirjallisia todisteita näitä väitteitä vastaan. Näin syntyi hieman harhaanjohtava mielikuva ”Leinon vangeista”.<ref name="Partanen339" />