Ero sivun ”Asekätkentä” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 14:
== Ilmitulo ja tutkinta ==
Liittoutuneiden valvontakomissio jätti 3. kesäkuuta Suomen hallitukselle asiasta erittäin tiukkasävyisen kirjelmän, jossa se vaati asian nopeaa selvittämistä.<ref name=Suomi75 /> Myöhemmin valvontakomissio ei kuitenkaan ottanut asiaan niin jyrkkää kantaa kuin kirjelmän nojalla näytti. Sen ymmärrettiin olevan varotoimenpide, jonka motiivit komission upseerit kyllä ymmärsivät, vaikkeivät poliittisesti voineetkaan niitä hyväksyä.<ref name=Suomi75 /> Sen sijaan suomalaiset kommunistit vaativat Suomen hallitukselta kovia toimia, rikostutkintaa ja rangaistuksia ylintä sotilasupseeristoa myöten, muun muassa [[maanpetos|maan]]- ja [[valtiopetos|valtiopetoksellisesta]] toiminnasta maan laillista hallitusvaltaa vastaan. Rangaistusta ei kuitenkaan vaadittu rikoksen tehneelle ja sotilassalaisuuden luvattomasti paljastaneelle sotilastoverille. [[Liittoutuneiden valvontakomissio]] ja suomalaiset kommunistit vaativat kovia toimia. Sisäministeri [[Yrjö Leino]] teki asekätkennästä − ”suoranaisesta aseellisesta, taantumuksellisesta väkivaltayrityksestä” – selkoa eduskunnalle [[sotasyyllisyysoikeudenkäynti|sotasyyllisyysasiasta]] käydyn keskustelun yhteydessä heinäkuun alussa 1945 pyrkien kytkemään nämä kaksi asiaa yhteen. Asekätkentäjuttua tutkimaan perustettiin Leinon määräyksestä syyskuussa 1945 erityinen sisäministeriön tutkintaelin (SMTE) tehtävän osoittauduttua Valtiolliselle poliisille ([[Valpo]]) ylivoimaiseksi. Syyskuun loppuun mennessä oli pidätetty jo 547 henkilöä epäiltyinä osallistumisesta asekätkentään.<ref>Lukkari 1984, 239–241.</ref> Asian ulkopoliittisista vaikutuksista huolestunut oikeusministeri [[Urho Kekkonen]] vetosi lokakuun alussa pitämässään radiopuheessa kaikkiin kansalaisiin, jotta nämä avustaisivat viranomaisia jutun selvittämisessä.<ref>Lukkari 1984, 258.</ref>
|