Ero sivun ”Justinianus I” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh
Xyzäö (keskustelu | muokkaukset)
p p
Rivi 44:
Theodora oli ammatiltaan näyttelijätär. Tähän aikaan näyttelijöitä ei arvostettu ja heidät laskettiin prostituoituihin. Justinianus ei olisi itse asiassa voinut mennä Theodoran kanssaan naimisiin, ellei keisari Justinus olisi säätänyt lakia, joka mahdollisti korkeasäätyisten ja näyttelijättärien väliset avioliitot. Theodoran isä oli toiminut [[hippodromi]]ssa "vihreän puolueen" karhujen kesyttäjänä. Theodora alkoi vihata vihreitä, koska he eivät olleet auttaneet hänen äitiään isän kuoltua. Theodora oli tästä lähtien, samoin kuten Justinianuskin, sinisten kannattaja.<ref name="E99">Evans s. 99-100</ref> Ei tiedetä, miten Justinianus ja Theodora kohtasivat, mutta ilmeisesti Justinianus rakastui Theodoraan. Eräässä myöhemmin säätämässään laissa hän sanoi, että avioliitto syntyy yhteisestä kiintymyksestä ja se ei tarvitse lisäkseen myötäjäisiä. Justinianus korotti Theodoran patriisiksi.<ref name="E100">Evans s. 100</ref> Suurin uhka Justinianuksen ja Theodoran liitolle oli Justinuksen vaimo keisarinna Euphemia, joka ei voinut sietää Theodoraa. Euphemia kuoli kuitenkin vuonna [[524]] ja vuonna [[525]] Justinianus ja Theodora menivät naimisiin.<ref name="E99" />
 
Vuonna 527 Theodora sai arvonimen [[Augusta (arvonimi)|Augusta]]. Kuten Justinuksen perhe aikaisemmin, myös Theodoran perhe sai jakaa hänen uudesta arvostaan saaman hyödyn. Theodoran siskot naitettiin korkeasäätyisiin perheisiin. Theodoran ja myös Justinianuksen tausta loi paljon vastustusta pääkaupungissa. Justinianuksen ja Theodoran hovissa etiketti nousi entistä tärkeämpään rooliin. Prokopios kertoo muutaman tarinan, kuinka Theodora nöyryytti yläluokkaan kuuluneita henkilöitä. Theodora käyttikin hovietikettiä pitääkseen kiinni uudesta asemastaan.<ref name="E101">Evans s. 101-102101–102</ref>
 
Theodora oli [[monofysitismi]]n kannattaja. Monofysitismi oli tuomittu harhaoppina [[Khalkedonin kirkolliskokous|Khalkedonin kirkolliskokouksessa]] jo vuonna [[451]]. Justinianus kannatti enonsa tapaan Khalkedonin kokouksen päätöksiä. Theodora ei pitänyt monofysitismiään salassa ja pariskunta riiteli usein uskonnollisista asioista. Toisaalta valtakunnan monofysitistien uskollisuus keisaria kohtaan pysyi lujana kun he tiesivät keisarinnan olevan monofysitisti.<ref name="E102">Evans s. 102-103102–103</ref>
 
== Keisarina ==
Rivi 66:
 
=== Justinianus ja uskonto ===
Justinianus kannatti enonsa tapaan [[Khalkedonin kirkolliskokous|Khalkedonin kirkolliskokouksen]] päätöksiä. Theodora oli kuitenkin [[monofysitismi]]n kannattaja. Justinuksen hallituskauden alussa monofysiitteja sorrettiin, mutta Justinianus – Theodoran kannustamana – suosi neuvotteluja.<ref name="E110">Evans s. 110-111110–111</ref>
 
Vuoteen 527 mennessä monofysitistit olivat jakaantuneet kahteen leiriin, Severuksen johtamiin maltillisiin ja niin sanottuihin julianisteihin, jotka kannattivat jyrkempää monofysitismin muotoa. Julianisteilla oli suuri kannatus kansan joukossa.<ref name="E183">Evans s. 183</ref>
Rivi 78:
Samalla keisari yritti saada aikaan sovin osapuolten välillä. Suurin ongelma olivat paavit, jotka eivät olleet valmiita minkäänlaiseen teologiseen kompromissiin. Kun Agapetus kuoli, Theodora halusi hänen seuraajakseen erään Vigiliuksen, joka oli saapunut Konstantinopoliin Agapetuksen seurassa ja joka oli osoittanut olevansa halukas sovitteluun. Roomassa uudeksi paaviksi valittiin kuitenkin ostrogoottien tuella Silverius. Belisariuksen ja Antoninan avulla Silverius saatiin syrjäytettyä ja Vigilius valittiin paaviksi.
 
Vuosina 542-543542–543 Justinianus julkaisi ediktin, joka tuomitsi [[Origenes|Origeneen]] opit. Origenismi oli aiheuttanut suuria ongelmia Palestiinassa. Vuonna 544 Justinianus julkaisi toisen ediktin, joka tunnetaan nimellä "[[kolme lukua]]" ({{k-el|''tria kefálaia''}}), jossa tuomittiin useita [[Nestoriolaisuus|nestorialaisuuteen]] liittyvien henkilöiden oppeja. Monofysitistien mielestä khalkedonilaisten ja nestoriolaisten välillä ei ollut suurta eroa. Osa tuomituista opeista oli hyväksytty Khalkedonin kirkolliskokouksessa. Justinianus uskoi ediktin auttavan saamaan sopua monofysiittien ja khalkedonilaisten välillä. Latinankielisessä Italiassa ja Afrikassa ediktiä vastustettiin kuitenkin jyrkästi. Yllättynyt Justinianus kutsui paavin Konstantinopoliin neuvottelemaan. Vigilius saapui vuonna 547. Justinianus pakotti hänet hyväksymään ediktin. Tämän seurauksena Vigilius tuomittiin Karthagossa pidetyssä kokouksessa. Justinianus pyysi tämän jälkeen Afrikan piispoja saapumaan Konstantinopoliin. Sinne saavuttuaan Justinianus antoi erottaa ja vangita useita piispoja, heidän joukossaan Karthagon piispan Rapatuksen. Myös idässä oli ongelmia ja Justinianus sai patriarkat allekirjoittamaan ediktin vasta pakon edessä. <ref name="E186">Evans s. 186</ref><ref>Cambridge Ancient History s. 80</ref>
 
Justinianus päätti kutsua koolle kirkolliskokouksen keskustelemaan asiasta. Ennen kokousta Konstantinopolin patriarkka Menas kuoli vuonna 552 ja hänen seuraajakseen valittiin Eutykcius, joka oli vankka Justinianuksen kannattaja. [[Viides ekumeeninen kirkolliskokous]] pidettiin Konstantinopolissa vuonna [[553]]. Kokoukseen osallistui 166 piispaa. Illyriasta piispoja osallistui vain yhdeksän ja Italiasta, Roomaa ja Milanoa lukuun ottamatta, ei ketään. Jerusalemin patriarkka ei osallistunut kokoukseen, vaikka hän olikin kaupungissa ja Vigilius kieltäytyi osallistumasta. Vigilius antoi kuitenkin periksi vuonna 554 ja hyväksyi kokouksen päätökset. Kokous alkoi 5. toukokuuta. Justinianus ei itse osallistunut kokoukseen, mutta sai kaikki haluamansa asiat ajettua läpi. Lopputulos oli kuitenkin laiha. Monofysiitit eivät olleet vieläkään valmiita sopuun.<ref>Cambridge Ancient History s. 81</ref>
Rivi 89:
{{pääartikkeli|[[Bysantin–sassanidien sota (527–532)|Bysantin-Sassanidien sota]] }}
 
Kaukasuksella, Bysantin ja sassanidien valtakuntien välissä, sijaitsi useita pienempiä kristittyjä kuningaskuntia. Justinuksen viimeisten vuosien aikana bysanttilaiset ja sassanidit tekivät pienempiä sotaretkiä alueella. Sota syttyi toden teolla Justinianuksen ensimmäisenä vuonna yksinvaltiaana. Idässä olleita joukkoja johti entisen keisari [[Anastasios I|Anastasiuksen]] veljenpoika [[Hypatius]]. Justinianus nimitti kuitenkin aikaisemmin omaan henkivartioonsa kuuluneen [[Belisarius|Belisariuksen]] Hypatiuksen tilalle ''[[magister militum per Orientem|magister militum per Orientemiksi]]'' Belisariuksen ''assessorina'', eräänlaisena kirjurina ja neuvonantajana, toimi tuleva historioitsija Prokopios. Samaa aikaan [[samarialaiset]] nousivat kapinaan Kavadhin yllyttämänä.<ref>Evans s. 114-116114–116</ref> Belisarius kukisti persialaiset [[Daran taistelu]]ssa kesäkuussa vuonna [[530]]. Samalla [[Sittas]] esti sassanideja etenemästä Armeniaan. Seuraavana vuonna käyty [[Callinicumin taistelu]] päätyi bysanttilaisten tappioon. Sota loppui vuonna [[531]] kuningas [[Kavadh I]]:n kuoltua. Rauhanneuvottelussa vuonna [[532]] Bysantti lupautui vuosittaan maksamaan 11&nbsp;000 paunaa kultaa sassanideille. Rauhansopimusta kutsuttiin "ikuiseksi rauhaksi", mutta se tuli kestämään vain seitsemän vuotta.<ref>Evans s. 116-118116–118</ref>
 
Samana vuonna Justinianus lähetti mahtavan 30&nbsp;000-päisen armeijan valtaamaan [[Armenian kuningaskunta|Armeniaa]] Persialta. Persialaiset löivät kuitenkin tämän armeijan helposti ja Justinianuksen oli solmittava rauha vuonna [[545]]. Sota jatkui kuitenkin [[Lazica]]ssa, [[Mustameri|Mustanmeren]] itärannalla. Persialaiset jäivät täällä alakynteen ja joutuivat lopulta luopumaan alueesta. Vuonna [[561]] solmittiin uusi rauha, jonka piti kestää 50 vuotta.
Rivi 141:
{{Commons-rivi|Justinian I}}
* [http://www.fordham.edu/halsall/basis/procop-anec.html Medieval Sourcebook: Procopius of Caesarea: The Secret History] Prokopioksen Anekdota {{en}}
* [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Procopius/Buildings/home.html Lacus Curtius, Procopius - Buildnings] {{en}}
 
[[Luokka:Myöhäisantiikin henkilöt]]