Vuonna 1976 valmistui viimeinen kahdella keulapotkurilla varustettu jäänmurtaja, [[Jäänmurtaja Sisu|Sisu]].
Jäänmurtajissa keulapotkureita on korvattu [[OtsoJäänmurtaja (jäänmurtaja)Otso|Otso]]sta alkaen [[ilmahuuhtelu]]lla; kokeita tehtiin myös ns. [[Tärinäherätin|tärinäherättimellä]], joka on yksinkertaisesti laivan keulakannelle sijoitettu noin viiden tonnin painoinen pyörivä epäkesko. Tähän menetelmään liitettiin hiukan myöhemmin ns. irtokeula, eli jäänmurtajaksi muutettu [[hinaaja]] varustettiin erillisellä muutaman metrin leveämmällä keulakappaleella, jossa oli tärinäherätin ja ilmakuplahuuhtelu; menetelmää kokeilivat ensin saksalaiset yhdessä koealuksessa, jokihinaajasta muunnetussa [[M/S Max Waldeck]]issa, jonka ensimmäinen koematka Suomen vesille huhtikuussa 1981 päättyi pahoja vaurioita tuottaneeseen sähkötulipaloon Vaasan edustalla; toinen yritys hiukan alle vuotta myöhemmin olikin osittainen menestys; perusteellisesti korjattu alus saapui Vaasaan 19. maaliskuuta 1982. Aluksen koeajot ehjässä jääkentässä onnistuivat hyvin, mutta ahtojäissä aluksen perusteho ei riittänyt.
Sittemmin Suomessa rakennettiin erillinen vastaava keulakappale hinaaja ''Protectorin'' työnnettäväksi. Menetelmä tuottaa hyvin leveän ja puhtaan rännin, ja sitä käytetään pääasiassa [[Saimaa]]lla.<ref>http://www.ita-savo.fi/Uutiset/11170002.html</ref>
